Kun saimme ehdotuksen Irlantiin
muuttamisesta tulin silloin luvanneeksi, että "autolla en
siellä sitten aja". Ajattelin, etten minä ja toisen puoleinen liikenne mahdu samaan muottiin. Miten pystyisin
ajamaan niin sanotusti väärällä puolella ja vieläpä kiertämään
liikenneympyröitä – joita täällä on melko paljon -
vastakkaiseen suuntaan?
Aikamme täällä oltuamme tajusin, että pelko toisen puoleisesta liikenteestä onkin se murheista pienin. Aloin
pelkäämään enemmänkin julmetun kapeita, kivimuureilla
reunustettuja teitä ja (täydennä mieleinen kirosana
tyhjään kohtaan) ____________ lujaa ajavia autoja. Mitä käy
silloin kun auto ajaa tuhatta ja sataa vastaan liian kapealla tiellä
ja pengertä on maksimissaan se viisi senttiä? Tai miten näkee
kääntyä risteyksestä kun kummallakin puolella on yli
silmänkorkuista kivimuuria ja näkyvyys nolla? Uutisia seuratessa
huomaa, että liikenneonnettomuuksia sattuu verrattain paljon, joten
pelko ei ole aiheeton.
 |
Tälläkin kapealla maalaistiellä nopeusrajoitus on 80!
Suomessa vastaavanlaisella tiellä se olisi varmasti 40 tai 50.
|
Puhuimme kuitenkin siitä, että olisi
hyvä harjoitella autolla ajoa, jos sattuisi joku hätätilanne ja minun pitäisi
tuosta noin vain hypätä auton rattiin, niin tietäisin edes miten
auto käynnistyy. Tuossa miehen työsuhdeautossa se tosin tapahtuu
nappia painamalla, mutta kuitenkin.
Liikennettä seuratessani olen tullut siihen
tulokseen, että minulle sopisi parhaiten itseni levyinen ja
mittainen auto eli mallia super mini. Eikä tuollainen pitkänokkainen
kivasti sivumuotoiltu auto, josta ei näillä luojan suomilla
mitoilla juuri ulos näe.
Mies yritti useampaa otteeseen
suostutella minua kokeilemaan ajoa, mutta vetosin aina liikaan
liikenteeseen, väsymykseen, sateeseen, edellisenä iltana juotuihin
viinilasillisiin ja mitä näitä nyt on.
Tänään sain kuitenkin sellaisen
ahaa-elämyksen, että jospa tänään olisi SE päivä. Tarjouduin
ajamaan läheiseen kauppakeskuskompleksiin, josta piti lähteä etsimään
ikkunanpesuvälineitä. En tiedä mitä olen tehnyt, mutta linnut
olivat päättäneet edellisenä päivänä pommittaa keittiön
ikkunan täyteen valkoisia miinoja. Tämän ajotarjouksen kuultuaan mies
alkoi kuitenkin empiä: "Pitää ensin tarkistaa vakuutusasiat.
Jos nyt ensin ajaisit vain tuohon meidän tien päätyyn".
Siis sen parisataa metriä. Luotto pelaa – julmetun hyvin!
 |
Tällä dyynien ympäröimällä tiellä saa näppärästi hoidettua
samalla auton sivupuhdistuksen.
|
Ajelimme ikkunanpesuvälineostosten
jälkeen rannalle. Pikkuteitä, mutta vähän liikennettä. Mies
heltyi uudestaan "Ehkä täällä voisit kokeilla uudestaan, jos
haluat". Penkki eteen ja emäntä auton rattiin. Ajaminen
toisella puolella ei tuntunut sen kummemmalta. Mutta aina kun joku
tuli vastaan sillä puolitoista autoa leveyssuunnaltaan vetävällä
tiellä alkoi jännitys tutisuttaa kaasujalkaa. Kuunneltuani
riittävän monta kertaa: "Muista auto jatkuu tähän suuntaan"
ja "Kohta rysähtää!" Totesin, että on aika vaihtaa
kuskia ja varmistaa ne vakuutusseikat kuntoon. Niin tai näin peli avattu ja pelkääjän paikalta siirrytty toiselle pelkääjän paikalle.
