Odottelua ja vielä vähän halloweenia

Halloween tuli ja meni. Olin asetellut kaivertamaani kurpitsaan valot, iskenyt ne oranssit ja keltaiset ilmapallot ulko-oveen, kätkenyt muutamia valoja ruukkukukan juureen sekä liimaillut valkoisesta paperista leikattuja haamuja – tai siis hattivatteja, kuten niitä meillä kutsutaan – ulko-oven lasiin.

Eilen illan hämärryttyä alkoi oven takana käymään kuhina. Olimme tätä ennen käyneet Nappulan kanssa kolkuttelemassa naapurinrouvan oven takana. Meillä ei ollut mitään hienoja valmisasuja, Nappulalla oli päällään hämähäkkikuviolla varustettu panta ja Marimekon Iloinen takki. Tämä takkimekko kyllä tulkittiin todella hienoksi ja erilaiseksi asuksi. Opetin Nappulaa sanomaan "trick or treat", josta tuo treat kääntyi enemmänkin tweet :iksi. Ei tainnut naapurinrouva kuitenkaan tweetata :) vaan antoi palkkioksi pienen sipsipussin. Ja muistutteli vielä, että jos lapsia tulee illan aikana liikaa ja tarjottavat loppuvat kesken, niin sitten vain valot pois päältä, ettekä avaa ovea.

Herkut onneksi riittivät, vaikka kolmen-viiden lapsen ryppäitä kävi tiuhaan kolkuttelemassa oven takana. Senkin opin illan aikana, että halloween on alkujaan irlantilainen perinne, johon amerikkalaiset tykästyivät ja ottivat omakseen.

Myöhemmin illalla naapurinrouvakin kävi hihitellen kaverinsa kanssa ovemme takana. Olivat puketuneet noidaksi ja vampyyriksi. Edellisessä blogipäivityksessä saamani Kulttuurikorppikotkan antamaa neuvoa noudattaen kutsuin heidät sisään punaviinilasilliselle, mutta rouvat jättivät kuitenkin tulematta, kun pelkäsivät, että meillä ollaan jo menossa yöunille.

Halloweenia enemmän olen odotellut metsuria tulevaksi. Enemmän blogia seuranneet ehkä muistattekin, että meiltä kaatui muutamat viikot takaperin puu myrskyn seurauksena. Otimme pian sen jälkeen yhteyttä välitysfirmaan, jonka kautta olemme asunnon vuokranneet. Ihme ja kumma, pari päivää yhteydenoton jälkeen ovikello soi ja oven takana ollut mies kertoi tuleensa katsomaan puuta. Pistin kengät jalkaan ja pinkaisin vielä hänen peräänsä kertomaan mielipiteeni siitä, että koko puun saisi kaataa, koska se on nyt jo atoimeina kahdesta eri kohdasta. Mies lupasi palata työvälineiden kanssa asiaan alkuviikosta.

No nyt on sitten kulunut yksi jos toinenkin alkuviikko. Ja mua harmittaa, etten tullut kysyneeksi minkä viikon alkuviikkona hän tulee pienimään puuta. Miehen kanssa naureskelimmekin yhteydenoton jälkeen, että hyvä on jos tänne joku ennen joulua tulee tekemään jotakin tuolle puulle. Sen verran verkkaisesti täällä hommat yleensä hoituvat. Ja melkein voin nyt jo sanoa, että muutaman viikon kuluttua saa ottaa toistamiseen yhteyttä välitysfirmaan ja kysellä asian perään. Ja toivoa taas, että jotakin tapahtuisi. Kirjoitinkin hiljattain enemmän, hieman tätä aihetta sivuten.

Meidän kohdalla yhteydenpito välitysfirman kanssa on valitettavasti ollut koko ajan hieman ontuvaa. En tosin tiedä johtuuko asioiden toimimattomuus enemmänkin välitysfirmasta vai talon omistajasta, johon emme ole suorassa yhteydessä, vaan asiat kuuluu hoitaa tämän välitysfirman kautta. Ne muutamat asiat, joihin toivoimme, että tehtäisiin muutettuamme pieniä muutoksia, eivät toteutuneet. Eikä senkään jälkeisiin pyyntöihin. Isoista rahallisista asioista ei ollut kyse.

Sen vuoksi saankin aina muutaman ylimääräisen sydämentykytyksen, jos esimerkiksi pyykinpesukone ei lähde pyörimään silloin kun sen pitäisi tai vessa ei vedä. En nimittäin tiedä mitä arjesta tulisi ilman noita perushyödykkeitä, koska niiden korjaamiseen tai vaihtamiseen saisi taatusti varata enemmän kuin rutkasti aikaa.