Myyty

Sen sijaan, että olisimme tulleet kesäksi Suomeen ihan vain heiluttamaan varpaita nurmikossa, on ohjelmassa ollut - ja tulee olemaan -  yksi jos toinenkin hoidettava asia.

Palasimme kesäksi omaan kerrostaloasuntoomme. Jätimme sen alun alkaen vähän niinkuin takaportiksi, jonne voi palata, mikäli asiat Irlannissa eivät lähtisikään sujumaan ihan niin kuin pitäisi. Olimme kuitenkin tehneet sen päätöksen, että kesään mennessä tiedämme mitä teemme. Vaihtoehdot olivat käytännössä palata takaisin Suomeen, vuokrata asunto tai myydä se.

Olemme asuttaneet seitsemisen vuotta mukavaa pitkälti itse remontoimaamme retrokolmiota, jossa olemme viihtyneet mainion sijaintinsa vuoksi erinomaisesti. Sen vuoksi päätöksenteko ei ollut kovin helppo. Kevään kuluessa olimme tulleet siihen tulokseen, ettei Irlannista ole mikään kiire pois ennen aikojaan ja tulemme olemaan siellä yhteensä sen kaksi vuotta, mikä mieheni tämän hetkiseen työsopimukseen on kirjattu. Pitkin kevättä aloitimme keskustelun asunnon kohtalosta, oikeastaan pääsemättä keskusteluissa puusta pidemmälle. Etäältä ratkaisu oli lopulta kuitenkin helpompi tehdä ja tulimme molemmat siihen tulokseen, että sen myyminen on järkevin vaihtoehto. Asunto pitäisi joka tapauksessa tyhjentää, tekisi sille mitä vain. Ja arvata saattaa, että se on koko prosessin hankalin ja aikaa vievin osuus.




Tiesimme, että asunto olisi helppo myydä itse. Meillä oli jopa pari kontaktia valmiina, jotka olivat joskus sanoneet “jos myytte joskus asunnon, niin ottakaa meihin yhteyttä”. Irlannista käsin pyysimme pari välittäjää paikalle antamaan hinta-arvion ja etänä hoidimme myös yhteydet näihin pariin kontaktiin. Kummankaan kanssa ei kuitenkaan edetty sen pidemmälle.

Lopulta päädyimme kuitenkin laittamaan asunnon välittäjän kautta myyntiin. Tulin Nappulan kanssa juhannuksen korvilla Suomeen ja tehtävänä oli siivota ja laittaa talviteloilla ja pölyn vallassa ollut asunto esittelykuntoon. Täytyy silti myöntää, että omaan kotiin saapuessa ja tutussa nojatuolissa asioita miettiessä alkoi koko myyntiin laittaminen harmittaa, vaikka sen järjellä ajateltuna tiesi viisaimmaksi ratkaisuksi.

Kaikki meni kuitenkin vauhdilla, suoraan sanoen kahden siivouksen taktiikalla. Ensimmäinen kuvienottoa varten ja toinen yksityisiä näyttöjä varten. Julkista näyttöä ei ehtinyt edes olemaan, koska hyväksyimme toisen yksisistä näytöistä jätetyistä tarjouksista. Että sukkana sisään ja nyt ollaan epävirallisesti kodittomia.

Hommathan eivät ole asunnon myyntiin loppuneet vaan sen jälkeen on alkanut tämä hankalampi ja oikeasti työtä vaativa osuus. Asunnon tyhjennys. Tästä entten tentten palloittelusta seuraa varmasti vielä tuonnempana lisää tarinaa. Saa pitää peukkuja ja toivottaa hyviä hermoja. Niille olisi nimittäin käyttöä.

Kuvat: Samu Franzen