Piece of Turku

    *sisältää alekoodin*

Havahduin jossakin vaiheessa täällä Irlannissa asuessa siihen, että nyt minustakin on tullut sellainen. Niin millainen? No sellainen entinen turkulainen, joka muistuttaa itseään erilaisin sisustein vanhasta kotipaikastaan. 

Tein nimittäin useita vuosia huomioita vieraillessani entisten turkulaisten kavereiden kodeissa, että monelta löytyi kotiseutuaan muistuttavia sisusteita. Se oli jopa hivenen huvittava piirre. Tiedä sitten johtuuko se enemmän kotiseuturakkaudesta vai hienoista sisustustuotteista, joita Turusta on tehty?

Omaan elämään nämä Turkuaiheiset sisusteet ovat tulleet vähän varkain. Jonkun keittiöpyyhkeen olen saanut vuosia sitten lahjaksi ja jotakin pientä tarpeellista tiskirätintynkää olen ostanut itse. Tietäessäni ulkomaille muutosta ostin meille ensimmäisen tositarkoituksella tehdyn Turkuhankinnan. Se oli juliste tulevaan Irlannin kotiin. 

Sittemmin olemme saaneet lahjaksi lisää pientä sisustetta. Ja niinhän siinä on salakavalasti käynyt, että meidänkin koti muistuttaa monilta osin sitä mistä olemme maailmalle lähteneet.

Hauskaa tässä on se, että itsehankitut ja lahjaksi saadut sisusteet ovat kaikki pienen turkulaisen KUI Designin tuotantoa. Ennen näitä omia Turkuhankintoja olen asioinut epäsäännöllisen säännöllisesti herttaisessa Turun Aurajokirannan välittömässä läheisyydessä sijaitsevassa myymälässä - Local Shopissa ja ostanut sieltä useita lahjoja kummilapsille tai muille Turkukarkureille. Myös Nappulaa on vaatetettu muun muassa KUI Designin söpöillä Pupuset- ja Förikuoseilla. 

KUI Designin tuotteissa minua ovat viehättäneet tuotteiden ajattomuus, sekä tyylin että värityksen suhteen ja sopiva leikkimielisyys, joka näkyy etenkin lasten tuotteissa. Ja enemmän kuin mielellään sitä kannattaa paikallisia tekijöitä. Turku aiheisissa tuotteissa on näkyvissä kaupungin maamerkkejä; Aurajokirannan maisemia Föreineen (= kaupunkilautta), Turun linna, Samppalinnan maauimalan hyppytornia, Torin jäätelöratikkaa ja Tuomiokirkon tornia, noin muutamia mainitakseni.

Jo kymmenen vuotta toiminut, aikoinaan kahden vastavalmistuneen muotoilijan perustama yritys sai alkunsa itse painetuista ja ommelluista pussukoista, kasseista ja lasten asusteista. Sittemmin valikoima on kasvanut. Tänä päivänä KUI Designin tuotevalikoimiin kuuluu muun muassa sisustustuotteita tyynyistä keittiöpyyhkeisiin, lasten vaatteita, harsoja ja vaunusuojia sekä jo alusta saakka tuotannossa kulkeneita kasseja ja pussukoita. Uusimpina tulokkaina ovat Turku kalsarit ja kravatit.

KUI Designin tekijöitä on alusta asti ohjannut kokeileminen ja tekemisen ilo. Omalla työhuoneella on pystytty testaamaan uusia kuoseja ja saatu pieniä eriä tuotantoon hyvin nopeallakin aikataululla. Iso osa tuotteista painetaan edelleen käsin KUI Designin työhuoneella. Ompelua on tuotannon kasvaessa ulkoistettu, mutta silti suuri osa tuotteista ommellaan Turussa. Trikootekstiilit ommellaan Portugalissa, suomalaisomisteisella tehtaalla. Tekstiileissä suositaan luomupuuvillaa ja pellavaa. Tekstiilituotteiden lisäksi myynnissä on muun muassa julisteita, postikortteja, parkkikiekkoja ja heijastimia, mitkä valmistetaan alihankintana Suomessa.

Ainakin meillä vuosia käytössä olleet pellavaiset painetut keittiöpyyhkeet ovat kestäneet hyvin aikaa ja säilyttäneet värinsä. Samoin luomupuuvillaiset, ruokatahraosumia osakseen saaneet lastenvaatteet ovat edelleen ehoja useista pesuista huolimatta. Lapsilla valitettavasti ne kivatkin vaatteet jäävät liian nopeasti pieniksi, siksi olen tykästynyt KUI Designin liivimekkoihin. Toimivat ensin mekkona ja lapsen kasvaessa menevät vielä hyvän tovin tunikana.

Jollei KUI Design ole ennestään tuttu, niin käy ihmeessä tutustumassa heidän tuotteisiinsa. Äläkä anna Turkuaiheen pelottaa, sillä tarjolla on paljon muitakin kuoseja. Keskiviikosta keskiviikkoon 21.-28.2.2018 sinulla on nimittäin mahdollisuus saada -15% alennus kaikista KUI Designin normaalihintaisista tuotteista. Alennuksen saat sekä nettiostoksista, että Local Shopista koodilla ”VIHREÄNSAARENEMÄNTÄ”. 
Nettikaupassa koodin pääset lisäämään ”muokkaa ostoskoria” -kohdassa, ennen tilauksen viemistä eteenpäin. Nettitilauksissa voimassa ilmaiset postikulut helmikuun loppuun saakka. Local Shopilla mainitse alennuskoodista myyjälle.

Nettikauppa

Local Shop (Läntinen Rantakatu 13 A, sisäpiha) 
avoinna: 
Ma – Pe 11 -18
La 11 - 16

*Postauksen vastineena pääsen kasvattamaan hieman kotimme Turku –tuotesarjaa.

Muutamia havaintoja talvi Suomesta

Talvi tarkoittaa valitettavasti tässä yhteydessä ainoastaan kalenterimäärettä, eikä sitä miltä sen talven kuuluisi mielestäni näyttää. 

Vaikka harmaa tuntuu olevan taivaan pääväri Irlannissa, olivat harmaat ja lumettomat päivät todella pimeitä Suomivierailumme aikana, valonpilkahdukset jäivät vähiin. Lounaisrannikolla loppu- ja alkuvuoden tienoo oli valitettavan harmaata. Kovasti toivomastani lumesta ei ollut juuri tietoakaan. Sentään uutena vuotena Helsingissä satoi kevyt lumipeite ja pääsimme edes hetkeksi ihastelemaan valkoista maata ja pyörittelemään lumipalloja. Ja viimeisenä Turkuiltana sai vielä nauttia pienestä lumituiskusta. Tuntuikin, että suuri osa kavereista haaveili tai suunnitteli - ellei sitten parhaillaan ollut - ulkomaanreissua jonnekin valoon ja lämpimään. Enkä kyllä ihmettele yhtään niitä haaveita sen jatkuvan pimeyden keskellä, kun välillä tuntui, ettei päivä alkanut pimeyden vuoksi ollenkaan.

Olin autuaasti unohtanut, että Suomessa on talvisin sisätiloissa niin lämmintä, siis oikeasti todella lämmintä. Vaikka olen useaan otteeseen valitellut Irlantilaisten sisätilojen kalseutta ja viileyttä, on siihenkin näemmä jollakin lailla päässyt tottumaan. Vähintäänkin olen tykästynyt nukkumaan viileässä huoneessa, lämpimän peiton alla. Suomessa ollessamme vietin monta unetonta yötä ihan vain sen vuoksi, että sisällä oli liian kuuma nukkua.

Päiväsaikaan kyllä fiilistelin lämpimiä sisätiloja, varsinkin lattialämmityksellä ja patterikuivaimella varustettuja kylpyhuoneita. Ihanaa, kuinka nopeasti sateen kastelemat ulkoiluvaatteet kuivuivatkaan!

Irlantilaisessa pikkukaupungissa asuessa ihmisten, niin jopa niiden tuntemattomien ihmisten tervehtiminen on tullut tavaksi. Käydessäni Nappulan kanssa ulkoilemassa ja leikkipuistoilemassa vanhempieni kodin lähettyvillä, huomasin tämän jo tutuksi tulleen tavan pulpahtavan esille. Pihapiirissä ja leikkipuistossa tervehdykset saivatkin vastakaikua, mutta autappas kun menin avaamaan suuni kävelytiellä. Ne minulle tuntemattomat ulkoilijat toljottivat hiljaisina takaisin tai käänsivät vain päänsä hämmentyneenä pois sanomatta sanaakaan. Toivottavasti en pilannut heidän päiväänsä.

Parin viikon Suomivierailun aikana liike oli tavanomaisempaa kuin paikallaan pysyminen. Reissuun mahtui useita eri yöpaikkoja, valmiin pöydän antimista nauttimista, lukuisia kaveritreffejä, lapsuudenperheen kanssa vietettyä aikaa, mukavan paljon saunomista sekä mahdollisuus jättää Nappula hoitoon omien menojen ajaksi.

Millä fiiliksillä takaisin?

Olen viettänyt lähes kaksi kuukautta Suomessa Nappulan kanssa. Vielä kuukausi sitten olin sitä mieltä, ettei paluu Irlantiin oikein hotsita. Ei sinäänsä, ettenkö sinne palaisi, mutta tuntui vaan jotenkin hyvältä olla Suomessa. Viettää kesäaikaa täällä. Tehdä tuttuja juttuja. Nähdä kavereita. Ymmärtää oikeasti mistä ihmiset puhuvat. Tietää kuuluvansa johonkin.

En ole muuten protestoinut yhtään kesäsäitä. Ainakin Turun seudulla, jossa olen ison siivun kesästä viettänyt ei ole satanut juuri nimeksikään ja Nappulakin on puettu kurahousuihin vain kahdesti koko kesän aikana. Kai sitä on ehtinyt tottua niin sateiseen ja tuuliseen säähän, että sen jälkeen kaikki tuntuu hyvältä.

Viimeiset pari viikkoa ja viimeistään sen jälkeen kun mies lähti edeltä vihreälle saarelle, aloin itsekin jo hieman odottelemaan paluuta. Isoksi osaksi sen vuoksi, että edeltäneet viikot ovat olleet melkoista härdelliä pakkailujen ja muuttokiireiden vuoksi. Toiseksi koti ei ole enää tuntunut siltä kodikkaalta kodilta, kun se on aiemmin ollut. Alkoi odottamaan sitä, että saa hetken hengähtää ja alkaa taas panostamaan niinkin arkisiin asioihin kuten ruoalaittoon, kaikenlaisten "tempaistaan nyt nopeasti jotakin pöytään täältä muuttolaatikoiden keskeltä" -settien jälkeen.

Tammikuussa Irlantiin lähti jännitys vatsanpohjassa. Kohti uutta seikkailua. Nyt se tunne nyt kadonnut. Tietää minne palaa ja kutakuinkin mitä edessä odottaa. Siitäkin huolimatta, etten oikeasti vielä tiedä mitä tulen syksyllä tekemään. Muuta kuin sitä perusarjenpyöritystä.

Siitä uskallan kuitenkin laittaa pääni melkein pantiksi, että hämähäkit ovat poissaollessamme valloittaneet seiteillää koko talon ja ällöttäviä littania nilviäisiä on ryöminyt ovien alla olevista raoista sisään ja tulleet tekemään tutkimusretkiä asuntoomme.  Yllättäviltä sateilta ei voi välttyä. Ja naapurinrouvan puheripulille näy loppua, kun kohtaamme tienposkessa.

Myyty

Sen sijaan, että olisimme tulleet kesäksi Suomeen ihan vain heiluttamaan varpaita nurmikossa, on ohjelmassa ollut - ja tulee olemaan -  yksi jos toinenkin hoidettava asia.

Palasimme kesäksi omaan kerrostaloasuntoomme. Jätimme sen alun alkaen vähän niinkuin takaportiksi, jonne voi palata, mikäli asiat Irlannissa eivät lähtisikään sujumaan ihan niin kuin pitäisi. Olimme kuitenkin tehneet sen päätöksen, että kesään mennessä tiedämme mitä teemme. Vaihtoehdot olivat käytännössä palata takaisin Suomeen, vuokrata asunto tai myydä se.

Olemme asuttaneet seitsemisen vuotta mukavaa pitkälti itse remontoimaamme retrokolmiota, jossa olemme viihtyneet mainion sijaintinsa vuoksi erinomaisesti. Sen vuoksi päätöksenteko ei ollut kovin helppo. Kevään kuluessa olimme tulleet siihen tulokseen, ettei Irlannista ole mikään kiire pois ennen aikojaan ja tulemme olemaan siellä yhteensä sen kaksi vuotta, mikä mieheni tämän hetkiseen työsopimukseen on kirjattu. Pitkin kevättä aloitimme keskustelun asunnon kohtalosta, oikeastaan pääsemättä keskusteluissa puusta pidemmälle. Etäältä ratkaisu oli lopulta kuitenkin helpompi tehdä ja tulimme molemmat siihen tulokseen, että sen myyminen on järkevin vaihtoehto. Asunto pitäisi joka tapauksessa tyhjentää, tekisi sille mitä vain. Ja arvata saattaa, että se on koko prosessin hankalin ja aikaa vievin osuus.




Tiesimme, että asunto olisi helppo myydä itse. Meillä oli jopa pari kontaktia valmiina, jotka olivat joskus sanoneet “jos myytte joskus asunnon, niin ottakaa meihin yhteyttä”. Irlannista käsin pyysimme pari välittäjää paikalle antamaan hinta-arvion ja etänä hoidimme myös yhteydet näihin pariin kontaktiin. Kummankaan kanssa ei kuitenkaan edetty sen pidemmälle.

Lopulta päädyimme kuitenkin laittamaan asunnon välittäjän kautta myyntiin. Tulin Nappulan kanssa juhannuksen korvilla Suomeen ja tehtävänä oli siivota ja laittaa talviteloilla ja pölyn vallassa ollut asunto esittelykuntoon. Täytyy silti myöntää, että omaan kotiin saapuessa ja tutussa nojatuolissa asioita miettiessä alkoi koko myyntiin laittaminen harmittaa, vaikka sen järjellä ajateltuna tiesi viisaimmaksi ratkaisuksi.

Kaikki meni kuitenkin vauhdilla, suoraan sanoen kahden siivouksen taktiikalla. Ensimmäinen kuvienottoa varten ja toinen yksityisiä näyttöjä varten. Julkista näyttöä ei ehtinyt edes olemaan, koska hyväksyimme toisen yksisistä näytöistä jätetyistä tarjouksista. Että sukkana sisään ja nyt ollaan epävirallisesti kodittomia.

Hommathan eivät ole asunnon myyntiin loppuneet vaan sen jälkeen on alkanut tämä hankalampi ja oikeasti työtä vaativa osuus. Asunnon tyhjennys. Tästä entten tentten palloittelusta seuraa varmasti vielä tuonnempana lisää tarinaa. Saa pitää peukkuja ja toivottaa hyviä hermoja. Niille olisi nimittäin käyttöä.

Kuvat: Samu Franzen

Viisi käytännönasiaa, joiden vuoksi on kiva olla Suomessa

Vielä muutama päivä sitten mietin, että onko Suomeen vielä edes tarpeellista mennä (jos nyt unohdetaan ne muutamat käytännön seikat, joiden vuoksi tulin tänne juuri nyt). Ei ollut ikävää. Jo kahden päivän jälkeen huomasin, että olihan tämä ihan huippujuttu ja taisi sitten kuitenkin olla vähän piiloikävä.

Aurinko on paistanut iloisesti Turussa ja toivottanut minut ja Nappulan tervetulleiksi. On ollut oikeastaan aika ihana olla Suomi-kotona. Tutuilla hoodeilla. Törmäillä nurkilla lähistön äitituttuihin ja kahvilla piipahtelevaan pikkusiskoon.

Pieniä mokiakin olen onnistunut tekemään, vaikken sen pidempään ole poissa ollutkaan. Ensimmäisenä päivänä puhuin kaupan kassalle englantia. Ehdin säikähtämään, ettei pankkikorttini enää toimi. No toimihan se, maksupäätteen etämaksukohta on Suomessa vain eri paikassa, kun mihin olen alkuvuodesta tottunut korttia lykkäämään. Niin ja onnistuin myös ajamaan autolla kaksi kertaa väärällä puolella tietä. Ensimmäisellä kerralla anoppi huomautti, että pitäisi ajella toisella laidalla. Toisella kertaa vastaantuleva auto. Huolestuneille tiedoksi, että anoppi oli ennen toista kertaa päästetty pois kyydistä. Eli ensimmäisellä ajolla ei tapahtunut sen dramaattisempaa.

Jo parissa päivässä olen ehtinyt fiilistelemään arjen pikkujutuilla, jotka ovat Suomessa paremmin Irlantiin verrattuna.

1. On yksi hana ja siitä tulee juuri sen lämpöistä vettä kun haluaa. Ei tarvitse kikkailla kahden erillisen; kylmä- ja kuumavesihanan kanssa. Luksusta!

2. Myös suihkusta tulee sen lämpöistä vettä kun haluaa. Vettä ei tarvitse lämmittää etukäteen tai kytkeä varaajaa päälle ennen suihkuunmenoa.

3. Kylpyhuoneen lattialämmitys. Tämä nyt ei liity varsinaisesti Suomeen. Mutta tästä "ylellisyydestä" saan kuitenkin kunnian nauttia kesän aikana.

4. Koti on mukava ja lämmin, eikä kylmän kalsea.

5. Kaupan kassalla ei tarvitse kiirehtiä. Pakkausalue kassan jälkeen on riittävän pitkä ja sen saa jaettua useamman asiakkaan kesken.

Pakko laittaa vielä kuudeskin, koska tää on niin hienoa.

6. Leikkipuistot. Meidän kodista muutaman minuutin kävelymatkan päässä on monta leikkipuistoa ja kerrostalon pihaltakin löytyy keinut ja hiekkalaatikko. Voi tätä mahdollisuuksien määrää!

Ja kyllä näitä varmaan tulee lisääkin, mutta fiilistellään nyt ensin näitä.

Mikä murre?

Vihreän saaren emäntä lähtee marhailemaan kesäksi Aurajoen rannoille. En lupaa olla blogin suhteen kovinkaan aktiivinen kesän aikana. Joitakin Suomi -päivityksiä on varmastikin luvassa, mutta tarinat tältä vihreältä saarelta jatkuvat myöhemmin kesällä.

Kuvia putkahtelee facebookiin ja instagramiin. Tykkää ja seuraa tätä emäntää @vihreansaaren

Tällä hetkellä mietityttää miten päästään oikeaan murteeseen kiinni.

Sen sijaan, että kuuntelisin tätä murretta:

On taas kesäksi totuteltava tähän:

Lämpöä ja aurinkoa kesääsi!