Kävimme katsomassa Irlannin
suosituinta luontonähtävyyttä, Cliffs of Moheria. Nämä jylhät
kallioleikkaukset sijaitsevat Irlannin länsi-rannikolla, noin 70 km
Galwayn eteläpuolella. Olin toki nähnyt kuvia kohteesta ja paikka
on arvatenkin ollut "täytyy päästä käymään -listalla".
En ollut kuitenkaan sen tarkemmin selvitellyt millaisesta paikasta on
itse asiassa kyse.
Lähdettyämme aamupäivällä ajelemaan
Galwaysta kohti nähtävyyttä oli kovin sumuista ja mielessä
ajatus, että tuleeko siellä edes näkemään mitään? Sellaisella
hernerokkasumulla näkyvyys oli lähellä nollaa. Teimme matkaa
pääosin Wild Atlantic Way :a pitkin, joka on Irlannin
Länsirannikkoa kiemurteleva, Atlantin rantoja pitkälti myötäilevä
tieosuus. Tien varrella on monia julmetun kauniita luontokohteita.
Matkaa koko pohjoisesta etelään menevälle tieosuudelle kertyy
yhteensä 2500 km, mutta meidän osuus tästä kauniista
kokonaisuudesta oli tällä haavaa vain rapiat sata kilometriä.
Sumusta huolimatta pysähdyimme
muutamaan otteeseen matkanvarrella katsastamaan maisemia. Rikkonaista
rantakalliokkoa katsellessa muistin taas sen tosiasian, että pelkään
korkeita paikkoja. Mies meni kurkistelemaan Nappula sylissään
eräällä pysähdyspaikallamme näkymää korkeiden rantakallioiden
yli. Pysyttelin suosiolla taaempana, mutta oli tietysti pakko
aloittaa vouhottaminen ja ohjeistaminen siitä että, "yhtään
lähemmäs reunaa et sitten mene...tai...tai..." Ja nähtävästi
ohjeistus alkoi olemaan jo sen sorttista, että kauempana kävellyt
saksalaisturisti naureskeli minulle. Tuli siinä sitten elävästi
mieleen vuosia sitten Skotlantiin tekemämme vaellusreissu, jossa
vuorenharjanteella huusin samaisia neuvoja niin kovaan ääneen, että
jopa heinää kaikessa rauhassa mussuttavat lampaat juoksivat
karkuun.
Niin. Tämän kokemuksen siivittämänä
aloin miettimään, onkohan tässä mitään järkeä lähteä
katsomaan korkeita kallioita, jos puntit tutisevat jo pienemmästäkin
pudotuksesta.
Pelko osoittautui onneksi
aiheettomaksi, sillä Cliffs of Moherilla oli varauduttu turisteihin
ja muihinkin korkeanpaikankammoisiin. Turisteja paikassa oli paljon,
mutta ei kuitenkaan liiaksi saakka. Ja turismiin oli selkeästi
panostettu. Paikalta löytyi asiallinen vierailukeskus palveluineen
ja näyttelyineen, hyvät opasteet sekä leveä päällystetty
kävelytie, jossa pääsi mainiosti etenemään rattaidenkin kanssa.
Ja omaksi onnekseni rantatörmää suojasi sopivan korkea kiviaita,
jonka suojista oli turvallista kurkkia maisemia ja räpsiä kuvia.
Päällystetyn kävelytien varrella oli kolme tasannetta, joilta pääsi
ihailemaan maisemia. Kävelytien ulkopuolellakin sai liikkua omalla
vastuulla ja poluista päätellen yksi jos toinenkin jatkoi matkaansa
opastetun alueen ulkopuolelle. Alueen ulkopuolella oleva polku oli
suhteellisen viettävä ja kapea, joten sinne suunnatessa kannattaa
varata hyvät jalkineet. Itsekin kävin siellä tallustelemassa
muutaman paremman valokuvauspaikan toivossa, mutta totesin pian sen
kivimuurin takana kävelemisen mielekkäämmäksi.
Cliffs of Moher on avoinna ympäri
vuoden. Pääsymaksu alueelle oli aikuisilta 6 euroa ja alle 16
-vuotiailta ilmainen. Sisäänpääsy sisälsi auton parkkimaksun.
Cliffs of Moherille näytetään tekevän useiden eri
matkanjärjestäjien toimesta bussiretkiä ainakin Galwaysta käsin.
Kallioleikkaukset ovat ainakin monien
puffinien ja muiden merilintujen koti. Näitä söpöläislintuja voi
nähdä erityisesti kesäkuukausina kalastusreissuillaan, mutta vahva
veikkaus on, että niitä joutuu ylhäältä käsin tutkailemaan
kiikareiden linssien läpi.
Monesti olen näitä Irlannin säitä
parjannut, mutta tällä kertaa meitä lykästi. Sumu nimittäin
hälveni, taivas oli sininen ja aurinko pilkahteli lämpimästi kun
pääsimme Cliffs of Moherille. Ja kieltämättä, vaikka
turistipaikassa olikin, niin näky oli vaikuttava. Kalliot nousevat
suoraan merestä korkeimmillaan 214m merenpinnasta ja jatkuvat
yhteensä 8 kilometriä. Ympärillä on sinisenä aaltoilevaa merta,
harmaita kallioita ja takana kukkuloina nousevia vihreitä niittyjä.
Atlantin tyrskyjen hakatessa korkeita pitkälle jatkuvia
kallioleikkauksia vasten tuli kieltämättä sellainen olo kun
seisoisi maailman reunalla. Vaikka tässä tapauksessa se tapahtuikin
sieltä kiviaidan luoman turvan takaa.
Aika huikeat maisemat kyllä!
VastaaPoistaKyllä näitä kelpasi katsella...ja aina tuntuu vain tulevan uusia.
VastaaPoistaCliffs of Moher on kyllä henkeäsalpaava! Minä kävin siellä Dublinista käsin päiväretkellä, sieltäkin siis onnistuu helposti monen eri järjestäjän kautta. Siinä Moherin ja Galwayn välissä on Burren, joka on myös erikoinen ja kaunis. Tavallaan "kuumaisemaa", kalliota, mutta olen ymmärtänyt, että alueella on kuitenkin rikas kasvillisuus.
VastaaPoistaMayo ja siitä ylöspäin on minulla vielä käymättä, mutta sieltäkin olen nähnyt niin hienoja kuvia, että listalla on :) -Johanna
Kiitos vinkistä, että kuljetuksia järjestetään Dublinistakin käsin. Meiltä meni se Burren vähän ohi sen sankan sumun vuoksi, pysähdyimme vähän ennen sitä ja silläkin paikalla luonto oli todella karua, mutta näkyvyys valitettavasti kovin huono. Täytyy yrittää ajella sitä reittiä vielä toistekin paremmalla säällä.
PoistaPohjoisempaan, Mayon suuntaan täytyy myös ehdottomasti päästä jossakin vaiheessa täällä oleilua.
Kauniita luontokohteita täällä kyllä riittää!
Ai niin, sumu! Se kyllä voi harmillisesti peittää näkymät.
PoistaJos teillä on jossain vaiheessa pari päivää vapaata, kannattaa ajella myös Pohjois-Irlannin puolelle rannikolle. Causeway Coastal routen varrella on mm. Dunluce Castle, uskomattoman hieno luonnonmuodostelma Giant's Causeway (myös Unescon maailmanperintökohde) ja Carrick-a-Rede, jonka riippusillan ylitys saa polvet tutisemaan :) Ja vaikka ei sillalle menisikään, pelkästään jo maisemien takia kannattaa käydä.
Olen menossa alueelle jo toisen kerran muutaman viikon päästä :) -Johanna
Kiitos vinkeistä Johanna! Laitan korvantaakse.
PoistaViheliäinen sumu voi harmillisesti peittää näkymät. Onneksi tällä reissulla onnisti.
Mukavaa reissua!
Kiitos! Kovasti kyllä odotan, edellisestä Irlanti-reissusta on vuosi. -Johanna
PoistaKuvatkin - vaikka ovat vain kalpeita kuvia todellisuuteen verrattuna - kertovat, että uskomattomassa paikassa olette olleet.
VastaaPoistaHyvä valinta lähteä matkalle luottaen siihen, että pilvet väistyvät.
Mukavahan se on, että maailman reunalla syntyy keskustelua, kuinka reunalle kenenkin mielestä voi mennä...
Todellakin, eiväthän nup kuvat pääse oikeuksiinsa. Todellisuus on aina kuvia huikaisevampaa. Täällä tuo sää vaihtelee niin paljon ja äkisti, että välillä kannattaa vain luottaa tuuriin, vaikkei se tunnetusti aina niin hyvä olekaan :)
Poista