Ilmassa tuoksuu jo syksy, mutta lehdet
ovat vielä vihreitä, pientä kellertävää tai punertavaa
reunakajastusta lukuun ottamatta. Enemmän sen syksyn huomaa ehkä
siitä, että päivisin on hiljaista, koska koululaiset ovat
opinahjoissaan. Meidän asuinalueella ääntä pitävät ainoastaan
kuoppia kaivavat ja sinne kaapelia vetävät työmiehet sekä
mouruavat kissat. Viime viikolla bongasin pihamme takana olevalta
pellolta ison lauman lehmiä, mutta nyt ovat niidenkin äänet
vaimenneet, taisivat siirtyä seuraavalle viheriölle märehtimään.
Syksyisten luonnonantimien puolesta
täällä taidetaan mennä pitkälti samoissa lajikkeissa kuin
Suomessa. Vaikkakaan luonnonvaraisena esimerkiksi mustikkaa tai
puolukkaa ei löydy, taitaa olla liian märkää siihen. Maasta
nousevat juurekset, siis niillä keillä niitä on. Puissa
pullistelevat omenat ja pensaissa marjat.
Olen keräillyt takapihan
aidan takaa kaartuvista piikkipuskista karhunvatukoita (blackberry)
aamupuuron päälliseksi. Marjojen kerääminen vaatii tällaiselta
tapilta tikkaat ja itse kerääminen tarkkaavaisuutta, sillä puskien
piikit ovat todella teräviä ja pitkiä. Ei ole kerran tai kaksi kun
olen nyppinyt pinsettien kanssa piikkejä pois käsistäni. Naapurin
rouva kantoi minulle viime viikolla kassillisen omenoita ja ujutti
vielä mukaan herkullisenkuuloisen omenasoseen reseptin. Parasta
siitä saa kuulemma lisäämällä sekaan pikkuisen brandya.
Tänään on ensimmäinen rauhallisempi
päivä toviin. Noin niin kuin säiden puolesta. Ovat Irma -myrskyn
jälkipierut vaikuttaneet täällä ison lätäkön toisellakin
rannalla. Sellaista tuulta ja puhuria on nimittäin pitänyt ja vettä
satanut vaakatasossa valtavalla voimalla. Tai ainakin hartaasti
toivon, että nuo ovat ollet Irman aikaansaannoksia, eikä sitä että
näillä säillä mennään ensi kevääseen. Sateelta ja tuulelta ei
tietenkään voi välttyä, mutta jos nyt edes vähän pienemmällä
voimalla, kiitos! Myräkkä on lennättänyt meidän pihan täyteen
puiden lehtiä ja irtotavarat kuten kukkapurkit kukkineen ovat
saaneet kyytiä. Ja katkesipa tuosta pihalta yksi puukin. Ei onneksi
kaatunut taloon päin. Edessä häämöttää rautakauppakeikka tai
vastaavasti kyselykierros muutamilta naapureilta, josko saataisiin
työkaluja, joilla saadaan kaatuneen puun runko halki poikki ja
pinoon. Riittääpä taas emännälle hommia!
Jopa on sää! Pitääkö sikäläinen vähemmän varaava takka meteliä tuollaisella tuulella, joka puitakin katkoo? Sitkeän näköisessä puussa on emännälle punttisalia pitkäksi aikaa!
VastaaPoistaSe todellakin vähän (eli suomeksi ei mitään) varaava takka on jylissyt tuulen voimasta. Ei ole ollut hiljaista sisälläkään :) Toivotaan, että kovempi myräkkä olisi ohi ja jäljelle jäisi vain se lähes aina läsnäoleva perustuulenvire.
Poista