Ihan itte tein

Innostun epäsäännöllisen säännöllisesti näpräilemään ja tekemään jotakin käsilläni. Milloin se on ollut huovutusta, milloin pientä ja yksinkertaista ompelua ja milloin söhläämistä pensselin ja värien kanssa.

Neulomisesta en ole kuitenkaan koskaan innostunut, se ei ole millään haavaa minun juttuni, vaikka siihen puuhaan on moni muu hurahtanutkin. Ensimmäiset ja oletettavasti myös viimeiset neulomiseni olen tehnyt peruskoulun pakollisilla käsityötunneilla. Onneksi jostakin on aina löytynyt se ystävällinen mummo, täti tai kaveri, joka on neulonut tälle villasukkarakastajalle uudet sukat. Tai hädän hetkellä olen parsinut vanhoja, elämän ehtoopuolella olevia villasukkia.

Noh, lähtipäs tämä juttu melkein sivuraiteille. Aika ajoin saan innostuksen ja idean alkaa tekemään jotakin pientä kivaa käsityöjuttua. Keräilen tarvittavat välineet kokoon ja ryhdyn hommiin. Sitten voi taas olla pitkiä hiljaisia kausia, etten tule syystä tai toisesta tehneeksi juurikaan mitään käsitöitä.

Syksyn aikana innostuin taas pitkästä aikaan väkräilemään koruja ja muita pieniä tekeleitä. Koruntekovälineet olivatkin yksi harvoista välineistä, jotka ylipäätään toin muuttokuorman mukana Irlantiin.

Nyt ne releet ja härpäkkeet ovat ottaneet isosti haltuun taloutemme toisen ruokapöydän. Vaikken siitä niin tykkääkään, että tavarat ovat levällään, on hommia paljon helpompi jatkaa, kun välineet ovat valmiina. Helposti pienikin juttu jää tekemättä, jos tarvitsee lähteä varta vasten kaivamaan jotakin työvälinettä tai varaosaa jonkin kassin pohjalta. Toki nuokin romppeet olen syksyn aikana korjannut useampaan otteeseen pois ja tuonut taas jossakin vaiheessa takaisin.

Täällä meidän kulmilla on vain ongelma, että juuri mitään käsityötarvikkeita ei saa ostettua kaupoista. Jotakin pientä tietysti löytyy, mutta varsinainen varastojen täydennys ei onnistu. Saahan noita tarvikkeita tietysti tilattua nettikaupoista ja niitä on postinjakajamme tänne saanut toimitellakin. Joitakin juttuja on vain yksinkertaisesti kiva käydä katsomassa ja funtsailemassa paikanpäällä. Dublinin reissulla vietinkin hyvän tovin korutarvikkeita myyvässä pikkukaupassa. Omalle kohdalle ne ovat vähän sellaisia aikuisen karkkikauppoja. Jossa voisin viettää vaikka kuinka paljon aikaa tuumaillen ja ideoita saaden. Mua varmaan luullaan monesti myymälävarkaasi tuollaisissa paikoissa, kun tutkin ja räpläilen kaikkea ja vietän kaupassa pienen ikuisuuden.

Tällä viikolla oli taas sellainen päivä, kun kannoin tavarakassini alakerran pöydän ääreen ja pistin pienen pajan pystyyn. Toteutin ensin muutaman mieleen tulleen vision. Ja väänsin samalla hauskat, keveät nahkahapsu -korvikset tämän iltaisiin naisten illanistujaisiin. Ja pitihän sitä sitten vielä väsätä samaan sävyyn oleva kaulakorukin... Pientä pikkujouluhenkistä väritystä.

Mitäs pidätte?