Kuinka monta kertaa päivässä voi sanoa ei?

Kun kotoa löytyy se reilu kaksivuotias, jolla on omaa tahtoa ja halua hoitaa hommat haluamallaan tavalla, joudutaan yhden jos toisen asian kanssa käymään keskustelua ja kädenvääntöä pitkin päivää. Mielestäni tarmokkain Ei! -vaihe oli kesällä ja sen jälkeen tilanne on hieman rauhoittunut, mutta salakavalasti tuo pikkusana on palannut ponnekkaasti arkemme iloksi. Tuntuu, että on päiviä, jolloin kaikki on yhtä eitä.

Senpä vuoksi ajattelinkin yhden päivän ajan laskea, kuinka monta kertaa tuo e -sana vilahtaa keskusteluissa. Tänään, testitorstaina Nappula on viettänyt kolme ja puoli tuntia päiväkodissa, jonka aikana laskentaa ei ole voitu suorittaa.

Muutamia ei -otteita päivän varrelta:

- Huomenta kulta, nukuitko hyvin?
- Ei.

- Syötkö vielä?
- Ei.
- Tuliko vatsa sitten jo täyteen?
- Ei.
- No pitäisikö sitten syödä vielä vähän?
- Ei.
Jep, jep...

Juoksee kadulla, kompastuu, kaatuu ja itkee vähän.

- Sattuiko? Annas, äiti puhaltaa.

- Ei, ei! Ei puhalleta siihen paikkaan, vaan tähän!

Luonnollisesti ein lisäksi tuossa iässä osataan niskoitella yhdestä jos toisesta asiasta. Kaikki ei tule ein kautta, vaan milloin juostaan karkuun, milloin heitetään pipo pois päästä ja milloin sooloillaan mitäkin. Nykyelämässä pitkälle pinnalle olisi monesti käyttöä!

Kaikesta huolimatta testitorstaihin on mahtunut myös monta kivaa ja hyvää hetkeä ja oikeastaan tuntuu, että ei -sanaa on viljelty normipäivään verrattuna vähemmän. Tämä siis perustuu pelkkään mututuntumaan, eipä tällaisia tule yleensä laskeskeltua.

Perushyvästä päivästä huolimatta tukkimiehenkirjanpitoni osoittaa, että päivään mahtui yhteensä 96 Ei -sanaa ja kaksi kertaa No -sana.

Nappula on syntyperäinen turkulainen. Ei suinkka se negaatio johtuis siitä?