Kun mies suosittelee kampaajaa

Minulla on ollut jo hyvän tovin helpot ponnaripitkät hiukset, joille ei tarvitse kovin usein tehdä mitään. Tai ehkä pitäisi, mutta ei tule tehtyä... Kesällä Suomessa ollessani kävin viimeeksi leikkauttamassa hiukseni ennen kaverin häitä.

Nyt olin kuitenkin saanut päähäni, että annan otsahiuksille taas mahdollisuuden. Mikä ei ehkä ole paras idea, näin pipokauden kynnyksellä. Ja saihan noita latvoja muutenkin saksia otsahiusten lisäksi.

Uuden kampaajan löytäminen on aina juttu erikseen. Suomessa kävin pitkään samoilla kampaajalla, kunnes kävi jotakin. Kampaaja jäi äitiyslomalle, muutti tai päätti vaihtaa alaa. Alkoi uuden etsiminen, milloin se löytyi helpolla ja milloin vaati useampia kokeiluita eri paikoissa.

Irlannissa en ollut käynyt vielä kertaakaan kampaajan pakeilla. Mies sen sijaan käy säännöllisesti leikkauttamassa hiuksensa. Ja suositteli minullekin samaa paikkaa "siellä on kivat tytöt, osaavat hommansa ja tuovat kupin kahvia sekä Irish Independentin luettavaksi". 

Mieheni on käynyt tyytyväisenä samassa paikassa tammikuusta lähtien. Marssi suunilleen ensimmäiseen näkemäänsä paikkaan ja on jäänyt sille tielleen. 

Muistan, että olimme viime keväänä kaverin lapsen synttäreillä ja totesin jossakin vaiheessa, että meidän pitää alkaa pian lähtemään, koska miehelläni on hiustenleikkuuaika keskustassa. Reaktio siitä jäi elävänä mieleen "Ai, oikein aika varattuna! Jopas jotakin!".

Sen jälkeen tulinkin kysyneeksi mieheltäni, että missä paikassa oikein käytkään leikkaamassa hiuksesi? Ja aloin kiinnittämään huomiota pitkin kaupunkia oleviin barber shopeihin, jonka edustalla pyörii merkkinä puna-valkoinen hyrrä. Siellähän ne muut miehet käyvät! Jonottavat omaa vuoroaan kapeassa tilassa parturituolien takana. Näihin paikkoihin ei varata aikoja, vaan homma toimii liukuhihnaperiaatteella. Mieheni ei halunnut kuitenkaan siirtyä näihin "perusmiesten paikkoihin", koska tykkää jonottamisen sijaan mennä paikalle ennalta sovittuna aikana. Jossakin vaiheessa hän uskaltautui kysymään rempseämmän oloiselta kampaajalta "olenko ainoa mies, joka käy täällä?". " Käy täällä kaksi muutakin miestä", vastasi kampaaja. 

Varasin itselleni ajan samaan paikkaan, jossa mieheni on selkeää vähemmistöä. Veikkaisin, että hinta oli kyseisessä paikassa hitusen korkeampi kun muissa kaupungin kampaamoissa. Omalta osalta homma meni taas vähän säätämiseksi, kun en taas täysin ymmärtänyt vahvaa Kerryn aksenttia puhuvaa tyttöä. Selvisihän siinä sitten, että kyse oli jakauksen paikasta ja jonkun tietyn hiustenhoitotuotteen laittamisesta.  

"Näytät jotenkin erilaiselta, oletko tehnyt jotakin hiuksillesi?" kysyi päiväkodin täti hakiessani Nappulaa hoidosta. Hyvää työtä samalla salilla kanssani käyvä kampaajatyttö teki. Uskallan toistekin luottaa mieheni suosituksiin :)