8. helmikuuta 2018

Pieniä vaatteita

valkoinen lipasto, keramiikkapupu, vauvan vaatteita, harsoja

Tällä hetkellä tuntuu, että kaikki puristaa ja ahdistaa. Vaatteet siis. Housut kiristävät, vaikka ovat kuinka mammamallia. Mieluiten hengailisin löyhissä kotihousuissa aka pieruverkkareissa tai mammamallisissa legginseissä, mutta kodin ulkopuolella ei joko viitsi heilua niissä pieruverkkareissa ja legginseissä tulee kylmä.

Paidat nousevat epämukavina kuvun päälle. Takista nyt puhumattakaan. Toivon, että saan hivutettua talvitakin vetoketjun ylös vielä tämän viikon, koska säät ovat olleet vähän viileämmän puoleisia. Talvitakin vetoketjun jouston tullessa toiseen ääripäähän on seuraavana ja ainoana vaihtoehtona siirtyä käyttämään sadetakkia. Onneksi sen käyttäminen tässä maassa, tähän aikaan vuodesta ei ole siitä erikoisemmasta päästä.

Raskausmaha, Olympus E-M10


Jos on pienen tuntuisia vaatteita itsellä, niin niin vain näyttävät juupelin pieniltä nuo vauvanvaatteet.

Ostimme Argosista, Irlannissa ja Briteissä vaikuttavasta "postimyyntifirmasta" lipaston vauvan vaatteita varten. Kyseisellä ketjulla on kauppoja ympäri Irlantia, mutta ne toimivat käytännössä noutopisteinä, tavarat joko tilataan myymälästä tai etukäteen netistä. Liikkeissä ei ole mitään mallikappaleita, joten valinta tehdään kuvien ja tuotetietojen perusteella. Lipasto tuli osissa, kuten arvata saattaa. Mies kokosi lipaston. Tarjouduin avuksi, mutta sitä ei kuulemma tarvittu. Kun yläkerrasta alkoi kantautumaan puhinaa ja manaamista, kävin varovasti uusimassa tarjoukseni sekä kyselemässä olisiko sille perinteiselle asennuskaljalle käyttöä. Yhteistyöllä lipaston viimeiset osat viriteltiin kasaan. Eihän tuo nyt laadun puolesta mikään perintökapistus tule olemaan, mutta kelpaa ja riittää tähän tarkoitukseen.

vauvan tähtiyöpuku
Tuohon lipastoon järjestelin Nappulan vanhoja vauvanvaatteita Paddya varten. Ja olihan se pienoinen järkytys huomata kuinka pieniä ne vauvan vaatteet olivatkaan. Monesta niistä pienimmistä vaatteista muistan kuinka jättisuuria ne olivatkaan alussa Nappulalle. Silloin ei auttanut muu kuin mennä ostamaan koon 44 cm vaatteita, jotka olivat edes hitusen sopivampia. Mahan koosta päättelen, että Paddy tulee kokoasiassa päihittämään isosiskonsa. Niin tai näin, pieniä vaatteita ne silti ovat, olivatpa ne pieniä tai niitä kaikista pienimpiä. Ja jospa se sitten jossakin vaiheessa tämä omakin kiristely helpottaisi.

2 kommenttia:

  1. Vuodet ovat joka päivä kasvattaneet isoa siskoa huomaamatta. Sitten syntyy pieni ja kertoo, mistä jokainen on aloittanut elämänsä matkan, senttien, kilojen, sanojen ja muistojen huikean keruumatkan. Erittäin tarkasti muistan sen hetken, kun vanhempi lapsi tuli katsomaan syntynyttä pikkuveljeä ja näytti päivässä kasvaneen valtavasti!
    Jaksamista hankalaksi käyneen ulokkeen kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se menee. Yleensä vastasyntyneen nähdessä toteaa "noinko pieniä ne ovatkin". Aina yhtä yllättävää!

      Poista

Kiitos, kiva kun kommentoit!