"Voisin kuvitella itseni tuonne viininpunainen kylpytakki päällä. Heiluttelisin biljardipöydän vieressä jääpaloja grogilasin pohjalla. Ja tuosta takaovelta olisi hyvä löydä golfpalloa nurmea pitkin järven suuntaan". Näin totesi mieheni kun saavuimme kauniina kesäpäivänä Mucross Housen pihaan.
Mucross House sijaitsee Killarneyssa, vehreän luonnonpuiston syleilyssä, Ring of Kerryn varrella kuuden kilometrin päässä Killarneyn keskustasta.
Meillä ei ollut sen kummemmin odotuksia kyseisen paikan suhteen. Tiesin että siellä on joku vanha talo ja puutarha. Koska sää oli mitä mainioin, emmekä olleet pitkään aikaan käyneet siellä suunnassa, päätimme kääntää autonnokan etelään ja käydä tsekkaamassa tilukset. Ja kylläpä kannatti. Ajomatkaa meiltä ei ollut kuin noin 45 minuuttia.
Mucross House sijaitsee todella kauniilla paikalla Killarneyn luonnonpuistossa. Taloa ympäröivät isot nurmialueet ja puutarha. Talon toiselta puolelta nurmikenttä päättyy pieneen järveen, jonka vastarannalta kohoavat vuoret. Täytyy sanoa, etteivät Henry Arthur Herbert ja hänen vaimonsa pykänneet vuonna 1843 valmistunutta taloaan yhtään hullumpaan paikkaan.
Tänä päivänä kokonaisuuteen kuuluu tuo mainitsemani vanha talo ja sitä ympäröivät viheriöt. Puutarha, lounaskahvila myymälöineen sekä perinnemaatilat.
Lounastimme paikan kahvilassa. Lounas ei itsessään ollut kovin erikoinen. Jos olisi tiennyt, että sää oli koko päivän niin suotuisa ja olisin selvittänyt vähän tarkemmin etukäteen minne olemme menossa, olisivat picniceväät -ja viltti olleet ehdottomasti paikallaan. Puitteet siihen olivat enemmän kuin kohdallaan!
Lounastimme paikan kahvilassa. Lounas ei itsessään ollut kovin erikoinen. Jos olisi tiennyt, että sää oli koko päivän niin suotuisa ja olisin selvittänyt vähän tarkemmin etukäteen minne olemme menossa, olisivat picniceväät -ja viltti olleet ehdottomasti paikallaan. Puitteet siihen olivat enemmän kuin kohdallaan!
Aikomuksenani oli mennä lounaan ja puutarhassa kävelyn jälkeen tutustumaan itse taloon, mutta sanotaanko näin, että tuli vähän tilannetta lasten kanssa, jonka vuoksi pytinkiin tutustuminen jäi tällä kertaa väliin. Toisaalta myös kaunis sää houkutteli enemmän olemaan ulkona.
Mucross Housen ja puutarhan yhteydessä oli myös perinnemaatila "Mucross Traditional Farms", koska eläinjutut on koettu meillä toimivaksi konseptiksi, päätimme mennä tutustumaan sinne. Perinnemaatila koostui useammasta 1900-luvun alkupuolella rakennetusta turvekattotaloista. Maatilat olivat kahden kilometrin mittaisen kuoppaisen ja mäkisen hiekkatielenkin varrella Taloihin pääsi tutustumaan ja pihalla laidunsi milloin mitäkin eläimiä, muun muassa lampaita, possuja, vuohia, ankkoja ja hevosia. Nätillä säällä, kuten meidän vierailumme aikana tutustumisessa yhdistyi mainiosti ulkoilu ja kauniiden maisemien ihailu. Toisin olisi sen perinteisen irlantilaisen sään aikana, luulen ettei vetelän hiekkatien tallaaminen talolta toiselle olisi napostanut niin paljon.
Mucrossin puutarhaan ja piha-alueille on vapaa pääsy. Mucross Houseen sisäänpääsy maksaa aikuisilta 9€ ja Mucross Traditional Farms 9€, yhteislippu 15€. Alle kolmevuotiaat lapset pääsevät ilmaiseksi. Erilaisia perhe- ja ryhmälippuja on myös saatavissa.
Hei kiitos kivasta jutusta, kuvista ja tästä paikasta, joka on nyt täpätty kartalle, siis no sekä Mucross House että Irlanti, joka on toivelistalla, Brittein puolelle asti olen tähän mennessä päässyt. Löysin blogisi vasta ja innostuin. On hauska kuulla kuinka arki ja vapaa toisissa maissa sujuu. Klikkasin myös heti Ring of Kerry -juttuusi, hitsi mitkä maisemat. Pysyn taajuudella! T. Teija
VastaaPoistaKiitos Teija kommentistasi!
PoistaKiva kun löysit blogin ja ompa mukava kuulla jos se innostaa miettimään uutta matkakohdetta sekä ylipäätään pysymään taajuudella :) Upeita maisemia täältä kyllä löytyy, vaikkeivat ne valitettavasti pääse kuvissa täysiin oikeuksiinsa. Paikanpäälle on tultava ihastelemaan :)
Hei, olipa kiva lukea Mucross Housesta. Kävin siellä yli kaksikymmentä vuotta sitten. Muistan valtavatalppiruusut. Kävelimme b&b:stä, joka oli Killarnissa. Paluulle yritimme vankkureita, mutta hevonen ei enää illalla suostunut keskustaan. Toisella kerralla seurueeseemme kuuluva hevosnainen sai ohjastaa vankkurit talolle. Itse Kerryn kierroskin oli mukava. Vaikka pelkasin hevosen mäillä liukastuvan, oli hiukka sateista. Venematka Mucross Houselle oli mukava. Ai niin Killarneyssa sain ihan ensitöikseni osan irlantilaista huumoria osakseni. Tulin bussilla ja oli kova vessahätä. Sain ohjeen kävellä eteenpäin ja aina kääntyä vasemmalle. Kohta olin takaisin linja-autopysäkillä - melkein vieressä oli wc!
VastaaPoistaPaljon toi postauksesi muistoja.
terv Eeva Viikistä, Helsingistä
Kiitos mukavan muiston jakamisesta! Pahoittelen, että vastaus tulee näin myöhään, viesti oli mennyt jostakin syystä roskapostin puolelle.
Poista