21. tammikuuta 2019

Mistään kotoisin

Gap of Dunloe, Killarney, Irlanti, vuoret, sola, vuoristotie
Kun juttelen entuudestaan tuntemattoman henkilön kanssa vaikkapa jossakin harrastuksessa osaan odottaa tiettyä kysymystä. Sitä ei koskaan kysytä heti, ei ehkä edes ensimmäisellä jutustelukerralla. Mutta jossakin vaiheessa saan vastata kysymykseen mistä maasta tulen?

Suurin osa irlantilaisista kavereistani on kotoisin Traleesta, jossa asumme. Tai vähintäänkin pariskunnan toinen osapuoli on täältä. Monesti minulle painotetaan, ei en ole alunperin täältä, vaan paikasta x, joka osoittautuu olevan kymmenen minuutin ajomatkan päässä täältä. Monet näistä kavereista ovat opiskelleet tai työskennelleet vuosia toisaalla. Osa saaren toisella laidalla, osa viettänyt vuosia Isossa-Britanniassa, toiset Australiassa, mutta ovat jossakin kohtaan päätyneet takaisin kotikonnuille. Monella syy paluuseen tuntuu olevan perheen perustaminen tai hankaluus pyörittää perhettä toisaalla ilman turvaverkkoja. Oli syy paluuseen tai kotipaikkakunnalla pysymiseen mikä tahansa tuntuvat irlantilaiset yleisestikin olevan hyvin perhe- ja kotipaikkakeskeistä kansaa, joilla on tärkeä merkitys sillä mistä he ovat oikeasti kotoisin. Monet opiskelijatkin tuntuvat palaavan viikonlopuiksi vanhempiensa luokse opiskelupaikkakunnaltaan.
Hiekkaranta, poukama, aallot, vaahtopäät, Irlanti, kalliot

Mitä minä sitten vastaan niihin where are you originally from kysymyksiin? Kerron tulevani Suomesta. Ja yleensä tämä riittää vastaukseksi. Suomi kyllä tunnistetaan. Muutamia lisäkysymyksiä tulee aika ajoin, mutta hyvin harvoin joudun tarkemmin selittämään sen enempää. Ja jos tulee, ne liittyvät usein siihen kuinka olen päätynyt tänne tai minkälainen sää Suomessa on.

Tarkennusta kysyttäessä kerron tulevani Turusta, joka sijaitsee lounaisrannikolla, noin puolentoista tunnin ajomatkan päästä Suomen pääkaupungista Helsingistä. Ja ehkä vielä kerron kiinnostuneille tarkennukseksi Turun olevan kutakuinkin Corkin kokoinen kaupunki.

Tämä on viimeistäänkin vastaus, joka riittää kaikille. En lähde erittelemään, että ei, en ole syntyperäinen turkulainen. Ketä se kiinnostaisikaan. En Heidekenillä syntynyt. Vaan muutin sinne töihin reilu kymmenen vuotta ennen muuttomme Irlantiin. Passissani lukee syntymäpaikkakunnan kohdalla Vantaa. Ei ehkä varsinainen ylpeydenaihe :) Lapsuudessani muutimme muutamat kerrat paikkakunnalta toiselle isäni työn perässä. Kaupunki, jonka väitän olevan se kotipaikkakunta, josta siis teeskentelen olevani kotoisin on Lappeenranta. Muutimme sinne juuri kun aloitin koulun ja asuin siellä lukion loppuun saakka, jonka jälkeen muutin kapsäkkeineni toisaalle opiskelemaan.

Jos oma elinpiirini on kulkenut pääosin pitkin eteläistä Suomea, tulee se omilla lapsilla olemaan jotakin muuta. Jännä joskus nähdä mistä he kokevat olevansa kotoisin. Tuskin Turku ja Tralee syntymäpaikkakuntien mukaan vaan varmaankin se paikka missä he tulevat viettämään lapsuutensa ja nuoruutensa tärkeät vuodet. 



4 kommenttia:

  1. On se hienoa, että on jostakin kotoisin! Mikähän vastaa siellä suomen kielen ilmaisua kelvottomasta:"Ei ole mistään kotoisin"?

    Perheessä on ehkä monta kotipaikkaa ja ainakin kahden äidin kieli. Siinä on ammennettavaa monesta kulttuurista. Tässä vaiheessa voi todellakin vain arvata, mistä nuo pienet ihmiset kokevat aikanaan olevansa kotoisin - ehkä maailmasta.

    VastaaPoista
  2. Aika näyttää mistä he joskus tuntevat olevasa kotoisin.

    VastaaPoista
  3. Kiitos blogistasi! Itselläni on samanlaisia kokemuksia. Lapset varttuivat Saksassa ja Suomessa ja nyt lapsenlapset Kiinassa :). Kieli vaihtuu sujuvasti tilanteen mukaan, mutta mistä olemmekaan oikeasti kotoisin, ehkä juuri sieltä mistä arvelitkin, lapsuus- ja nuoruusmaisemista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anitta kommentistasi!
      Melkoinen maiden ja kielten kirjo perheessänne! Siinä on varmasti enemmän tekemistä ja miettimistä sen suhteen mistä tuntee olevansa kotoisin.

      Poista

Kiitos, kiva kun kommentoit!