Lasten talvipukeutuminen Irlannissa

Pukeutuminen, se jaksaa edelleenkin kummastuttaa minua tällä vihreällä saarella. Pariin otteeseen olen pukeutumisesta kirjoitellutkin ennenkin, mutta paneudutaan tällä kertaa lasten pukeutumiseen näin talviaikaan.

Sää täällä saarella on talvisinkin lauha. Tämä talvi on ollut kummallisen lämmin, lämpötila on pysytellyt kymmenen asteen hujakoissa koko talven. Tosin tätä kirjoittaessani ulkona sataa jotakin veden ja rännän yhdistelmää ja ilma on selkeästi viileämpi, mutta kirkkaasti plussan puolella joka tapauksessa. 

Näillä talvifaktoilla mennessä pystyy päättelemään, ettei varsinaisille paksuille talvivaatteille ole tarvetta. Meidän lapsilta ei esimerkiksi löydy toppahaalareita. Tai no Nappulan vanha haalari menee Paddyn käyttöön, jos sellaista tarvetta ilmenee.

Se miltä täällä taas saa suojautua ympäri vuoden on vesisade ja tuuli. Senpä vuoksi Paddy kulkee monesti rattaissa sadesuojan alla ja Nappulalla on veden- ja tuulenpitävä takki sekä vedenpitävät kengät. Näin toimii siis suomalainen äiti. Ja se sama äiti on ostanut nuo lasten ulkovaattet Suomesta, koska ei ole löytänyt täältä näihin olosuhteisiin sopivia vaatteita.

Maan tapaan tuntuu kuuluvan se, että vähänkään huonommalla säällä pysytellään ennemmin sisällä kuin ulkoillaan. Talvikuukausina tämän pikkukaupungin nurmialueilla tai niissä muutamassa leikkipuistoissa ei ole pelkoa tungoksesta. Ihan rauhassa saa ottaa tilan haltuun.

Nappulan eskarissa ei talvella (tai muutenkaan jos on pienintäkään aavistusta huonommasta ilmasta) ulkoilla. Työntelen hänet aamuisin paikalle takissa ja sisähousuissa. Jos sää on yhtään kylmempi tai vettä sataa jokaisesta mahdollisesta ilmansuunnasta puen sisähousujen päälle vettä hylkivät ulkohousut. Nämä ulkohousut, puhumattakaan kaulurista ovat olleet aivan uusi ja ihmeellinen käsite täällä. Mikäli on ulkohousuja vaativa päivä, saan aina erikseen varmistaa hoitopaikan ovella hoitajalle,  että ne päällimmäiset housut saa riisua pois. Kun menen hakemaan Nappulaa, hänelle puetaan valmiiksi takki ja laitetaan pipo päähän, mutta ulkohousut, kauluri ja hanskat annetaan aina minulle käteen. Nyttemmin tädit ovat oppineet jo pukemaan hänelle kaulurin kaulaan - varmistettuaan kuinka päin se the thing tulee pukea päälle.

Olemme toki siinä kohdin poikkeava perhe, että kuljemme eskariin jalkaisin. 98% lapsista kuskataan melkeinpä iästä riippumatta paikasta toiseen autolla, jolloin säänmukaisella pukeutumisella ei ole niin väliäkään.

Mutta kuvitelkaamme nyt sellainen perusirlantilainen talvisää. Taivas on harmaa, muttei sada, pieni tuulenvire ja lämpöasteita on seitsemän. Olemme leikkipuistossa. Nappulalla on aiemmin kuvaamani vaatteet pipoineen ja hanskoineen, mutta ilman niitä ulkohousuja.
Ympärillä hörheltävillä lapsilla on päällä kenellä huppari, kenellä hame ja glitterillä päällystetyt juhlakengät tai fiinimmännäköiset talvikengät. Joku saattaa olla takki päällä, mutta ehkä kuitenkin vetoketju sopivasti avoinna. Lapsilla näkee enemmänkin pörröisiä pusakoita, jotka ennemmin imevät vettä kuin hylkivät sitä. Pipo saattaa keikkua jonkun päässä, mutta voisin vannoa, että yksiäkään hanskoja en näe. Yleisesti ottaen pukeutuminen on hyvin kevyttä, eikä aina kovinkaan käytännöllistä ulkotouhuihin - jos minulta kysytään.

Tosin myös puistokulttuuri on erilaista Suomeen verrattuna. Leikkipuistojen maata peittää juoksuradoilta tuttu pinnoite, eikä puistoihin tulla olemaan tunti tolkulla, vaan sinne piipahdetaan joksikin aikaa ohikulkumatkalla. Siitä huolimatta sitä välillä miettii saavatko täkäläiset äidinmaidossaan aimoannoksen kalseudensietokykyä, jonka avulla selviävät heppoisissa vaatteissaan talven yli?

Kurahousuja ei runsaista sateista huolimatta käytetä, saappaita ja sadetakkeja kylläkin. Kurahousuja olen välillä nähnyt myynnissä saksalaisissa ruokakaupoissa. Meilläkin kurahousut ovat melkeinpä olleet käytössä vain, jos olemme käyneet märällä ilmalla rannalla hiekkahommissa. Tosin sitä sellaista kuraa ei täällä tulekaan samalla tavoin kuin Suomessa. Leikkipuistoissa on ne pinnoitteet ja tiet on päällystetty asfaltilla. Yhdessäkään leikkipuistossa en ole myöskään nähnyt hiekkalaatikkoa. Rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, etten myöskään yhtään ikävöi toppakerrosten pukemista vikuroiville lapsille, puvumattakaan niiden kylmien, märkien ja rapaisten kurahousujen riisumista.