Iskeekö hurrikaani?

On taas se aika vuodesta, kun myrskyt tekevät voimakkaammin tuloaan. Oman kokemukseni mukaan tämä tuntuu olevan joka syksyinen ilmiö, joko hurrikaani -nimikkeellä tai voimakkaana myrskynä.

Parit viime päivät niin paikallisessa mediassa kuin tuttavien ja tuntemattomien kanssa on arvuuteltu, iskeekö Lorenzo -myrsky saarelle ja jos niin minne ja kuinka voimakkaasti?

Irlannissa on käytössä poikkeuksellista säätä ilmaisevat varoitukset. Poikkeuksellisten säiden joukkoon kuuluvat voimakas tuuli, sade, lumisade (sivuhuomautuksena lunta ei todellakaan tarvita paljon varoituksen saamiseen), poikkeuksellisen matala lämpötila, sumu, poikkeuksellisen korkea lämpötila, ukkonen ja rannikon voimakas tuuli. Varoitukset kulkevat värikoodein; keltainen oranssi ja punainen. Joista keltainen on laimein ja punainen kovin. Varoitukset antaa paikallinen Ilmatieteenlaitos - Met Éireann.

Käytännössä se tarkoittaa sitä, että keltainen ja oranssi varoitus kehoittavat lähinnä varovaisuuteen. Ja välillä tuntuu, että varsinkin loppuvuodesta näitä laimeampia varoituksia on lähes viikoittain. Punaisen varoituksen iskiessä päälle ovat koulut ja työpaikat suljettuja ja ihmisiä kehoitetaan pysymään kotona. Näiden varoitusten kohdalla on se hassu juttu, että ne määritellään koskemaan aina koko kreivikuntaa kerralla ja kuten arvata saattaa poikkeukselliset sääolot harvemmin koskevat koko aluetta. Paddyn raskauden loppusuorilla oli muun muassa punainen varoitus lumen suhteen, olimme saarroksissa koska lunta oli maassa noin 4 cm. Hurjaa, sanoi suomalainen.(klik)

Pari vuotta sitten varauduin saarelle iskeneeseen hurrikaaniin oikein huolella (klik). Lopputulos oli, että myrsky jäi onneksi tältä saaren syrjältä oletettua huomattavasti laimeammaksi, vaikka se yhden puun kaatoikin pihastamme.

Nyt sitten odotellaan ennusteita tulevaa hurrikaania varten, jonka pitäisi iskeä torstai-iltana. Näiden melkeinpä surkuhupaisien poikkeustapauksien vuoksi en ole osannut ottaa tätä hurrikaaniuhkaa kovin vakavasti.

Vielä eilen oli mitä kaunein syyspäivä ja leikkasin pihamme ylikasvanutta nurmikkoa. Suoraan sanoen ilmassa ei näkynyt lainkaan myrskyn merkkejä, päinvastoin. Sen verran varauduin kuitenkin mahdollisiin poikkeusolosuhteisiin, että kävin siirtämässä pihalta kaiken irtotavaran joko sisälle tai seinänvierustalle. Tämä irtotavara pitää sisällään pihapöydät tuoleineen, grillin, sen seitsemän kukkapurkkia, lasten ulkoleluja ja roskikset. Katsotaan miten ennustukset osuvat tällä kertaa kohdille. Sen osaan ilman alan koulutustakin ennustaa, että sateita ja tuulta on myrskyn tuoksinassa joka tapauksessa luvassa.

Kun aurinko paistaa

Tällä viikolla kevät, siis sellainen kunnon kevät on vihdoin saavuttanut tämän vihreän saaren. Lämpötila on noussut parhaina päivinä +18 asteeseen. Tuulettomina hetkinä takin on saanut jättää narikkaan ja kääntää kasvot kohti aurinkoa uusien pisamien toivossa.

Mies on ollut tämän(kin) viikon työreissulla, mikä on tarkoittanut sitä, että minulla on ollut auto käytössä. Keväiset säät, auto ja emäntähän tarkoittaa tietysti yhtä kuin retkiä. Pieniä retkiä lähiseudulle onkin tullut tehtyä joka päivä, parhaimpina päivinä kaksikin kertaa päivässä. 

Alkuiltapäivästä olen hakenut eväiden kera Nappulan eskarista ja olemme suunnanneet milloin rannaalle, milloin nummille reippailemaan. On tehty kaveritärskyjä vähän kauempana sijaitseviin leikkipuistoihin ja hiekkarannoille. Hienoja keikkoja kaikki. Täysin siemauksin olen nauttinut tutuista upeista maisemista ja keltaisesta möllykästä.

Toisinsanoen mottonani on ollut; kun aurinko paistaa ja sadepilviä ei näy, pysy ulkona. Sen verran tämän saaren vaihtelevaa säätä on oppinut tuntemaan, että silloin kannattaa ulkoilla, kun taivas on pilvetön. Sisähommia, ruoanlaittoa lukuunottamatta, olen tällä viikolla vältellyt viimeiseen saakka. Ehtii niitä myöhemminkin. Pihatöihin olen sentään vähän taipunut ja olemme muun muassa Nappulan kanssa viskelleet kukkien siemeniä pitkin pieniä tiluksiamme.

Mutta arvatkaapa, mitä irlantilaiset tekevät näillä emännän optimaalisilla retkeilysäillä? Pesevät pyykkiä! Ei ole ihan yksi, kaksi tai kolme paikallista, jotka sanovat pesevänsä vain pyykkiä. Tottahan se on, että näillä säillä sen saa jopa kuivaksi.

Perjantaiaamuna tämäkin emäntä riipi unikkokuvioidut lakanat sängystä ja heitti ne pesukoneeseen ja myöhemmin pihalle kuivumaan. Kai se on aika opetella paikallisille tavoille ja todeta, että joku roti tämänkin emännän retkille.

Maaliskuu

Suomessa asuessa maaliskuu oli aina mielestäni sellainen mähmäkuukausi. Kunnon talvi oli jo ohi - mikäli sitä Etelä-Suomessa ylipäätään oli - jäljellä oli lähinnä loskaa. Pikkuhiljaa pitenevät päivät antoivat kuitenkin lupauksia saapuvasta keväästä. 

Tällä vihreällä saarella asuessa maaliskuu on nostanut päätään omassa arvoasteikossani. Nurmikko vihertää, kuten minä tahansa aikana vuodesta. Tänä vuonna edes ruohonleikkuuseen ei tullut pidempää taukoa. Talvikuukausinakin ruohon on saanut leikata sen kerran kuukaudessa. Muina talvina on ollut niin märkää, että leikkuuhommat ovat suosiolla siirtyneet. Ja tokihan pidemmälle kevättä kohdin mennessä leikkurin saa kaivaa reippaasti tiheämpään tahtiin varastosta.

Meinasipa tämä karata käsistä, vaikka ruohoa mielelläni leikkaankin, ei se vielä tee maaliskuusta sen parempaa kuukautta. Maaliskuussa luonto alkaa kuitenkin heräämään isommin eloon. Ikivihreiden pensaiden ja puiden kaveriksi niihin talvisin lehdettömiin puihin alkaa pukkaamaan silmuja ja kukkia. Narsissit, tulppaanit ja muut sipulikukat ovat jo hyvän aikaa sitten nostaneet päänsä penkistä. Ja yleensä alkaa olemaan jo lämpimämpääkin, mikä nyt on todella monitulkintainen termi tällä saarella, jossa säiden vaihtelevuus on vakio.

Vaikken mikään varsinainen viherpeukalo olekaan, aiheuttaa tämä aikainen kevät sen, että käyn kuolaamassa kauppojen kukkavalikoimia. Tähän mennessä matkaan on tosin tarttunut vasta siemeniä. Reilun viikon on enemmän tai vähemmän myrskynnyt ja taivaalta on voinut tulla alas mitä tahansa - sadetta, räntää, rakeita, ukkosta, auringonpaistetta ja tietysti tuulta. Ja säätilan vaihtuminen tapahtuu aina kuin nappia painamalla. Tätä säätilojen täysin äkillistä muuttumista on hankala kuvitella kokematta sitä. Ainoa mikä on tainnut puuttua on se tyyni sää. Kunhan se vähän tyynempi sää koittaa otan Nappulan kaveriksi ja painumme pihalle istutuspuuhiin.

Lasten talvipukeutuminen Irlannissa

Pukeutuminen, se jaksaa edelleenkin kummastuttaa minua tällä vihreällä saarella. Pariin otteeseen olen pukeutumisesta kirjoitellutkin ennenkin, mutta paneudutaan tällä kertaa lasten pukeutumiseen näin talviaikaan.

Sää täällä saarella on talvisinkin lauha. Tämä talvi on ollut kummallisen lämmin, lämpötila on pysytellyt kymmenen asteen hujakoissa koko talven. Tosin tätä kirjoittaessani ulkona sataa jotakin veden ja rännän yhdistelmää ja ilma on selkeästi viileämpi, mutta kirkkaasti plussan puolella joka tapauksessa. 

Näillä talvifaktoilla mennessä pystyy päättelemään, ettei varsinaisille paksuille talvivaatteille ole tarvetta. Meidän lapsilta ei esimerkiksi löydy toppahaalareita. Tai no Nappulan vanha haalari menee Paddyn käyttöön, jos sellaista tarvetta ilmenee.

Se miltä täällä taas saa suojautua ympäri vuoden on vesisade ja tuuli. Senpä vuoksi Paddy kulkee monesti rattaissa sadesuojan alla ja Nappulalla on veden- ja tuulenpitävä takki sekä vedenpitävät kengät. Näin toimii siis suomalainen äiti. Ja se sama äiti on ostanut nuo lasten ulkovaattet Suomesta, koska ei ole löytänyt täältä näihin olosuhteisiin sopivia vaatteita.

Maan tapaan tuntuu kuuluvan se, että vähänkään huonommalla säällä pysytellään ennemmin sisällä kuin ulkoillaan. Talvikuukausina tämän pikkukaupungin nurmialueilla tai niissä muutamassa leikkipuistoissa ei ole pelkoa tungoksesta. Ihan rauhassa saa ottaa tilan haltuun.

Nappulan eskarissa ei talvella (tai muutenkaan jos on pienintäkään aavistusta huonommasta ilmasta) ulkoilla. Työntelen hänet aamuisin paikalle takissa ja sisähousuissa. Jos sää on yhtään kylmempi tai vettä sataa jokaisesta mahdollisesta ilmansuunnasta puen sisähousujen päälle vettä hylkivät ulkohousut. Nämä ulkohousut, puhumattakaan kaulurista ovat olleet aivan uusi ja ihmeellinen käsite täällä. Mikäli on ulkohousuja vaativa päivä, saan aina erikseen varmistaa hoitopaikan ovella hoitajalle,  että ne päällimmäiset housut saa riisua pois. Kun menen hakemaan Nappulaa, hänelle puetaan valmiiksi takki ja laitetaan pipo päähän, mutta ulkohousut, kauluri ja hanskat annetaan aina minulle käteen. Nyttemmin tädit ovat oppineet jo pukemaan hänelle kaulurin kaulaan - varmistettuaan kuinka päin se the thing tulee pukea päälle.

Olemme toki siinä kohdin poikkeava perhe, että kuljemme eskariin jalkaisin. 98% lapsista kuskataan melkeinpä iästä riippumatta paikasta toiseen autolla, jolloin säänmukaisella pukeutumisella ei ole niin väliäkään.

Mutta kuvitelkaamme nyt sellainen perusirlantilainen talvisää. Taivas on harmaa, muttei sada, pieni tuulenvire ja lämpöasteita on seitsemän. Olemme leikkipuistossa. Nappulalla on aiemmin kuvaamani vaatteet pipoineen ja hanskoineen, mutta ilman niitä ulkohousuja.
Ympärillä hörheltävillä lapsilla on päällä kenellä huppari, kenellä hame ja glitterillä päällystetyt juhlakengät tai fiinimmännäköiset talvikengät. Joku saattaa olla takki päällä, mutta ehkä kuitenkin vetoketju sopivasti avoinna. Lapsilla näkee enemmänkin pörröisiä pusakoita, jotka ennemmin imevät vettä kuin hylkivät sitä. Pipo saattaa keikkua jonkun päässä, mutta voisin vannoa, että yksiäkään hanskoja en näe. Yleisesti ottaen pukeutuminen on hyvin kevyttä, eikä aina kovinkaan käytännöllistä ulkotouhuihin - jos minulta kysytään.

Tosin myös puistokulttuuri on erilaista Suomeen verrattuna. Leikkipuistojen maata peittää juoksuradoilta tuttu pinnoite, eikä puistoihin tulla olemaan tunti tolkulla, vaan sinne piipahdetaan joksikin aikaa ohikulkumatkalla. Siitä huolimatta sitä välillä miettii saavatko täkäläiset äidinmaidossaan aimoannoksen kalseudensietokykyä, jonka avulla selviävät heppoisissa vaatteissaan talven yli?

Kurahousuja ei runsaista sateista huolimatta käytetä, saappaita ja sadetakkeja kylläkin. Kurahousuja olen välillä nähnyt myynnissä saksalaisissa ruokakaupoissa. Meilläkin kurahousut ovat melkeinpä olleet käytössä vain, jos olemme käyneet märällä ilmalla rannalla hiekkahommissa. Tosin sitä sellaista kuraa ei täällä tulekaan samalla tavoin kuin Suomessa. Leikkipuistoissa on ne pinnoitteet ja tiet on päällystetty asfaltilla. Yhdessäkään leikkipuistossa en ole myöskään nähnyt hiekkalaatikkoa. Rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, etten myöskään yhtään ikävöi toppakerrosten pukemista vikuroiville lapsille, puvumattakaan niiden kylmien, märkien ja rapaisten kurahousujen riisumista.

Sateen sata olomuotoa

On saattanut käydä aiemmistakin postauksistani selväksi, että elämä täällä Irlannin länsirannikolla on aika kosteaa. Ja tällä en nyt viittaa juomapuoleen, vaikka monenlaista pubiakin täältä löytyy, vaan taivaalta tulevaan kosteuteen.

Aika harvoin tulee katsottua säätiedotusta televisiosta, mutta varsinkin alkuaikoina ihmettelin sitä katsoessa, että missä se Irlanti oikein on? Iso-Britannia näkyi, muttei tätä saarta. Mitä pointtia on näyttää säätiedotusta, jos kartta ei vastaa todellisuutta? Alkoi paljastumaan, että siellä se saari kuitenkin oli, sadepilvien alla piilossa.

Sen lisäksi, että täällä sataa usein (voit lukea kaksi aiempaa sadetilastointiani täältä ja täältä), on hyvin tyypillistä, että sää vaihtuu tiuhaan. Aamulla lähtiessä voi sataa ja tuulla voimakkaasti. Tunnin päästä taivas saattaa olla sininen eikä sadepilvistä ole enää tietoakaan, aurinko paistelee. Eikä ole yhtään tavatonta, että sadekuuro yllättää taas jossakin välissä tai näin talvikuukausina raekuurot ovat yleisiä. Voin muuten kertoa, että rakeet ja kova tuuli eivät ole se kaikkein kävelijäystävällisin sää. Olo on kuin fakiirilla, jota heitellään neuloilla.

Niin, koska säätyyppi vaihtelee aika tiuhaan, olen todennut sääennusteiden seuraamisen hieman turhaksi. Yleensä lähden liikkeelle sillä varaudutaan kaikkeen- mentaliteetilla. Mutta täytyy myöntää, että oma huvinsa on myös sääennusteiden seuraamisessa. Kun Suomessa katsoo sadepäivinä vaikkapa Ilmatieteenlaitoksen ennustetta, näkyy kartalla pilvi ja pisara tahi kaksi. Aika mielikuvituksetonta, sanoisin. Täällä siitä on tehty lähes taidetta. Toki ennusteesta löytyy yhtälailla pilviä, pisaroita ja aurinkoa, mutta sen lisäksi löytyy sanallinen kuvaus päivän säästä. Senpä vuoksi on pakko esitellä teille käyttämäni sääpalvelu Accuweatherin tuotoksia tuleville päiville. Kirjoitan nämä englanniksi, koska en osaa kääntää näitä yhtä vivahteikkaasti suomeksi.

A passing shower, cooler

Periods of sun, a shower

Mostly cloudy, spotty showers

Cloudy, a couple of showers

Mostly cloudy, showers around

A passing morning shower

A little morning rain; cloudy

Periods of rain

Mostly cloudy, a little rain

Mostly cloudy, a brief shower

Mostly cloudy, a bit of rain

Overcast, showers

Että sellaista. Eikä mennä nyt siihen näyttävätkö päivät maallikon silmin seuraavan toinen toistaan. Pääasia, ettei kahta samankaltaista ennustetta mahdu ihan perätysten.

P.S. Kyllä täällä aurinkokin aina sopivin väliajoin paistaa. Ja tänä syksynä on ollut jopa poikkeuksellisen vähän sateita.

Päivänpaistetta

Kyllä meitä ovat nyt säät hellineet. Lämmintä ja sateetonta. Aivan mahtavaa! Tiedän, että Suomessa on puhallellut jo pitkään lämpöaalto. Niihin lukemiin ei täällä päästä, mutta se että on voinut lähteä useana aamupäivänä liikenteeseen t-paidassa, shortseissa ja sandaaleissa on jo todella paljon. Monet paikallisetkin ovat ihmetelleet, tätä lämmintä ja sateetonta sääilmiöitä ja jopa toivoneet lämpötilan viilenevän hieman. Siitä olen erimieltä. Monen suusta olen kuullut myös hokeman tällaisina päivinä Irlanti on maailman kaunein maa.

Tuolla ympäri kyliä kävellessäni olen kiinnittänyt huomiota asiaan, josta en ole vieläkään päässyt täällä asuessa yli. Nimittäin pukeutumiseen. Kun aloin näpyttelemään tätä tekstiä, tuli sellainen olo kun olisin kirjannut ajatuksiani jo aiemminkin tästä asiasta. Ja olenhan minä, aikalailla vuosi sitten.

Näinä lämpiminä päivinä suuri osa ihmisistä pukeutuu kuten minä, kesävaatteisiin. Omalla kohdalla tästä on meinannut aiheutua pieni dilemma, sillä suurin osa kesävaatteistani on varastoituna Suomessa. Ajattelin, ettei niitä täällä juurikaan ole käyttöä kesämekoille, shortseille ja sandaaleille.

Kesävaatepukeutujien lisäksi näillä lämpimillä säillä törmää joukkoon, jotka ovat pukeneet päälleen esimerkiksi paksun neuletakin, mustat farkut ja talvinilkkurit. Talvinilkkurit! Sen kerran kun täällä saa kerrankin sään puolesta ulkoiluttaa varpaita. Kummalliseksi tilanteen tekee se, että yhtälailla talvella, siis silloin kun on minun mielestäni kylmä ja pukeudun mieluusti niihin talvikenkiin, voi ihmisiä nähdä kulkevan sandaaleissa ja shortseissa. En tosin tiedä onko tällainen emäntä, joka palelee alle +18 asteessa ja hikoilee yli +23 asteessa kovin jäävi sanomaan mistään pukeutumiseen liittyvästä mitään, mutta kommentoinpa nyt kuitenkin.

Loppuviimein lämpöasteiden vaihteluväli on tällä saarella aika pieni ympäri vuoden. Tammikuussa voi hyvin olla +13 astetta ja se sama lukema voi olla kesäkuukausinakin. Se voi osaltaan selittää sitä, että osa ihmistä vetelee kutakuinkin samanpaksuisissa kamppeissa ympäri vuoden. Säähän vaikuttaa vahvasti tuo Atlantilta puhalteleva ystävämme tuuli, joka viilentää ilmaa. Ilmankosteus täällä on aina korkea, oli sitten kesä tai talvi. Kesäaikaan juurikin tuo kosteus tuo noin karrikoiden sellaista tropiikin tuntua ja taas toisaalta talvikuukausina tekee sään kalseaksi. Se luihin ja ytimiin menevä kalseus on ainakin itselleni sellainen, jolta on hankalampi suojautua kun vaikkapa kovalta pakkaselta. Senpä vuoksi käytän kylminä kuukausina tuulen- ja vedenpitävää takkia sekä ehdottomasti hanskoja, niitä kummajaisia näkee todella harvoin paikallisten käsissä. Yleensä lapsetkin ovat kylminä kuukausina hanskoitta samoissa legginsseissä, kun heillä saattaa olla kesällä päällä. Yllättäen meillä on lapsille erikseen kesä- ja talvivaatteet ja myös ne sadevaatteet, joita paikallisilla harvoin näkee. Omaan pukeutumiseen vaikuttaa toki myös se, etten paikallisten tavoin juurikaan autoile vaan kuljen kävellen paikasta toiseen, jolloin säihin täytyy varautua ihan eri tavalla.

Niin tai näin. Sen kuitenkin sanon, että nyt jos koskaan kannattaa ne kesävetimet heittää niskaan sitä kun ei tiedä milloin sen takin huppuineen saa taas vetää päälleen. 

Takatalven odottelua

Pitkin Keski-Eurooppaa ja Iso-Britanniaa on kuulunut uutisia lumesta ja pakkasesta. Pohjolan kylmiä säitä en tähän laske, koska siellä talvi ja pakkanen ovat perussettiä.

Kylmän säärintaman on ennustettu lähestyvän myös tätä vihreää saarta. En ole ollut tästä mitenkään huolestunut. Onhan sitä nyt suomalaisena kylmiä talvia nähty. Mitä nämä täällä oikein hätäilevät? Ennemmin olin syksyllä hieman huolestunut hurrikaanista, joka on itselle huomattavasti pakkasta oudompi ilmiö.

Fakta kuitenkin on, että maassa, jossa lumeen ja talveen ei ole totuttu on kyseessä pienimuotoinen katastrofi. Irlantiin on annettu red weather alert. 

Dublinissa ja sisämaassa lunta on satanut keskiviikkona paikoin reilustikin. Meillä täällä länsirannikolla lunta ei ole näkynyt muutamaa hiutaletta lukuun ottamatta. Sää on kyllä kylmennyt huomattavasti viileän tuulen seurauksena.

Täällä ei tietenkään tunneta talvirenkaita, joten lumisateella liikenne menee täysin jumiin. Lumentulon myötä Dublinin joukkoliikenne on katkaistu, lentoliikenne takkuilee ja maan sisäistä bussiliikennettä on rajoitettu. Koulujen on ilmoitettu olevan loppuviikon kiinni ja kodittomille on rakennettu hätämajoituksia. 

Meidänkin alueella ihmisiä pyydetään pysymään sisätiloissa torstai-iltapäivästä lähtien. Nappulan päiväkodista tuli keskiviikkoiltana ilmoitus, että päiväkoti sulkee ovensa aikaisin torstai-iltapäivänä. Miehen työpaikka on kiinni torstaina. Henkilökohtaisesti tämä on lähinnä positiivinen ongelma, että mies on joskus viikolla kotona. Muuten tämä koko touhu tuntuu lähinnä hätävarjelun liioittelulta.

Käydessäni alkuviikosta kaupassa kiinnitin huomiota mieheen, jonka kärryissä oli vähintäänkin 20 pakettia paahtoleipiä. Ensimmäinen ajatus oli, että mies pitää bed&breakfastia, mutta tarkemmin ajateltuna tämä nyt ei ole sitä kuuminta lomasesonkia, vaan kyseessä taisi olla enemmänkin talvimyräkkään varautumista.

Koska en ole itse ottanut tätä lumentuloa niin vakavasti, on tuollaiset hätävararuokien haalimiset jääneet tekemättä. Täytyy tänään mennä katsastamaan, mitä kaupan hyllyiltä löytyy. Fakta kun on, että liikenteen ollessa jumissa eivät kaupatkaan saa täydennystä varastoihinsa.

Tottahan lumimyrsky voi katkoa sähköjä ja mikäli pakkaset pukkaavat oikeasti päälle on riskinä tämän meidän eristämättömän töllin vajoaminen aika viileään tilaan sekä putkien jäätyminen. Putkia kun ei ole myöskään eristetty millään lailla ja ne kulkevat talon ulkopuolella.

Jään mielenkiinnolla odottamaan, saadaanko tänne ne lumiukkokelit, joita toivoin joululomalla Suomeen. Nyt niistä ei ole vielä tietoakaan, kuten voitte noista muutamasta hassusta kuvasta havaita. Kangistuneet narsissit olivat se "talvisin merkki".

Höntsäilyä ja ohjelmasuositus

Olen odotellut, että saisin kirjoittaa pitkästä aikaa jonkun reissupostauksen. Suunnitelmissa on ollut tehdä alkuvuodesta joku päiväretki jonnekin, mutta niinpä se on vain syystä tai toisesta jäänyt ja siirtynyt. Alkuvuoden viikonlopuille on kertynyt kummasti kaikenlaista sälää hoidettavaksi. On juostu kaupoilla, haluttu ihan vaan elbailla tai sitten on sairastettu.

Sellainen sairasteluputki osui tällekin viikolle, joten retkihaaveet sai siirtää johonkin tulevaisuuteen. Olemme onnistuneet menneellä viikolla olemaan enemmän tai vähemmän kipeänä koko porukka, mutta silleen sopivasti limittäin. Viikolle osui päivä, kun olin ihan poissa pelistä. Onneksi oli Nappulan hoitopäivä. Päivän ainoat ponnistukset oli viedä ja hakea Nappula hoidosta ja vääntää jotakin iltaruokaa pöytään. Mies valitteli samana päivänä heikkoa oloaan ja illan makasimme molemmat puolitokkurassa olohuoneen sohvilla. Virtaa täynnä oleva Nappula veteli sähikäisenä ympäriinsä ja kävi kesken leikkiensä välillä toteamassa olohuoneen ovella, että täällä ne äiti ja isä makaavat. Loppuviikkoa kohden tilanne kääntyi kuitenkin päälaelleen. Nappula on ollut kuumeessa ja vanhemmat onneksi paremmassa jamassa alkuviikkoon nähden.

Viikonloppu on siis mennyt sairastuvalla. Miehen kanssa olemme tehneet vuorovedoin pieniä irtiottoja kuumepotilaan hoitamisen ja omien menojen kanssa. Kävin muun muassa vähän testailemassa uutta kameraa. Ainakin oma pää hajoaa, jos joutuu viettämään useamman päivän pelkästään sisätiloissa. Eikä tuo sairaan lapsen hoitaminen ja kitinän kuunteleminen ole posti siitä mukavammasta päästä.

Säät ovat tällä viikolla antaneet jo vaikutteita kevään tulosta ja sinistä taivasta mollukan kera on saanut ihastella useampana päivänä. Tottahan toki keväisiä fiiliksiä ovat vielä särkeneet rankkoina rummuttavat raekuurot. Tekevät muuten aika saakelin kipeää, kun ne pienet jääkuutiot piiskaantuvat näillä tuulilla vasten jalkoja, kasvoista nyt puhumattakaan. Tuntuu kun joku heittelisi neuloilla.

Koska neljän seinän sisällä on viikonloppuna hengattu tavallista enemmän, on telkkariakin tullut katsottua normaalia enemmän. Normiarjessa meillä on helposti useampia päiviä viikossa, ettei koko telkkaria tule edes laitettua päälle. Brittihömpän ja irkkudraaman lisäksi tulimme katsoneeksi Yle Arenalta Sami Yaffa – Sound Tracker musiikki- ja matkaohjelmakombon. Sarjan toisessa jaksossa Hanoi Rocksin basistina tutuksi tullut Sami kiertelee Irlantia. Lämmin katsomissuositus, mikäli irlantilainen musiikki kiinnostaa! Ohjelmaan mahtui aika laajalla skaalalla eri musiikkityylien esittelyä perinnemusiikista aina punkkiin ja räppiin. Sound Tracker näkyy Arenan kautta siis myös ulkomailla. Hyvin tehdystä ohjelmasta innostuneena aion katsoa myös muista maista kertovia jaksoja.

Epävirallinen sadetaulukko osa kaksi

Mummoilin viime vuoden ja seurasin tiiviisti sadepäiviä, vähän niin kuin selvittääkseni itselleni sataako täällä oikeasti niin paljon, kuin väitetään. Tein kesäkuussa sääkatsauksen vuoden ensimmäisestä puoliskolta. Nyt seuraa se toinen osa, eli loppuvuoden katsaus Emännän epävirallisesta sadepäiväraportista. 

Kuten arvata saattaa sadetta ja sitä sään äkillistä vaihtelevuutta mahtui ihan riittämiin toiselle vuosipuoliskollekin. 

Tämä epävirallinen sadetilastohan on toteutettu niin, että olen sadepäivien kohdalle merkannut aina pisaran kuvan seinäkalenteriin. Ja sateeksi olen laskenut sellaisen, jolta on tarvinnut suojautua eli sitä sellaista lyhytkestoista sumutinpullosadetta ei ole näissä laskuissa noteerattu. Eikä yön aikaisia ropinoitakaan ole huomioitu eli kaiken kaikkiaan todella luotettavaa tilastointia :)

Taulukko ei toisen vuosipuoliskon osalta pääse valitettavasti täysiin oikeuksiinsa, koska olin kesäkuukausina pidemmän ajan Suomessa ja tältä ajalta tarkkailutilastot uupuvat. 

	Sadepäiviä	Päiviä/kk
Kesäkuu	10	olin 20pv Irlannissa kesäkuussa
Heinäkuu	ei tilastointia
Elokuu	10	olin 17 päivää Irlannissa Elokuussa
Syyskuu	18	30
Lokakuu	11	31
Marraskuu	14	30
Joulukuu	12	31

Vertailun vuoksi ohessa vielä Helsingin ja Traleen sademäärät, tilastot ovat vuodelta 2016, mutta antavat osviittaa mistä ropinamääristä puhutaan.

	Helsinki	Tralee
Kesäkuu	45	80
Heinäkuu	75	75
Elokuu	80	110
Syyskuu	75	120
Lokakuu	75	150
Marraskuu	75	140
Joulukuu	58	150

Faktana vielä, että täällä Atlantin rannalla sataa noin kaksi kertaa enemmän kuin vaikkapa saaren toisella laidalla sijaitsevassa Dublinissa. Dublinissa sataa tilastollisesti 150 päivänä vuodessa ja täällä saaren toisella rannalla 225 päivänä vuodessa. Joten sadetta piisaa varmasti tällekin vuodelle. Silloin vedetään tiiviisti huppua päähän kun sen sijaan niistä aurinkoisista ja kuivista päivistä nautitaan kuin pienet eläimet konsanaan.