Maaliskuu

Suomessa asuessa maaliskuu oli aina mielestäni sellainen mähmäkuukausi. Kunnon talvi oli jo ohi - mikäli sitä Etelä-Suomessa ylipäätään oli - jäljellä oli lähinnä loskaa. Pikkuhiljaa pitenevät päivät antoivat kuitenkin lupauksia saapuvasta keväästä. 

Tällä vihreällä saarella asuessa maaliskuu on nostanut päätään omassa arvoasteikossani. Nurmikko vihertää, kuten minä tahansa aikana vuodesta. Tänä vuonna edes ruohonleikkuuseen ei tullut pidempää taukoa. Talvikuukausinakin ruohon on saanut leikata sen kerran kuukaudessa. Muina talvina on ollut niin märkää, että leikkuuhommat ovat suosiolla siirtyneet. Ja tokihan pidemmälle kevättä kohdin mennessä leikkurin saa kaivaa reippaasti tiheämpään tahtiin varastosta.

Meinasipa tämä karata käsistä, vaikka ruohoa mielelläni leikkaankin, ei se vielä tee maaliskuusta sen parempaa kuukautta. Maaliskuussa luonto alkaa kuitenkin heräämään isommin eloon. Ikivihreiden pensaiden ja puiden kaveriksi niihin talvisin lehdettömiin puihin alkaa pukkaamaan silmuja ja kukkia. Narsissit, tulppaanit ja muut sipulikukat ovat jo hyvän aikaa sitten nostaneet päänsä penkistä. Ja yleensä alkaa olemaan jo lämpimämpääkin, mikä nyt on todella monitulkintainen termi tällä saarella, jossa säiden vaihtelevuus on vakio.

Vaikken mikään varsinainen viherpeukalo olekaan, aiheuttaa tämä aikainen kevät sen, että käyn kuolaamassa kauppojen kukkavalikoimia. Tähän mennessä matkaan on tosin tarttunut vasta siemeniä. Reilun viikon on enemmän tai vähemmän myrskynnyt ja taivaalta on voinut tulla alas mitä tahansa - sadetta, räntää, rakeita, ukkosta, auringonpaistetta ja tietysti tuulta. Ja säätilan vaihtuminen tapahtuu aina kuin nappia painamalla. Tätä säätilojen täysin äkillistä muuttumista on hankala kuvitella kokematta sitä. Ainoa mikä on tainnut puuttua on se tyyni sää. Kunhan se vähän tyynempi sää koittaa otan Nappulan kaveriksi ja painumme pihalle istutuspuuhiin.