Olen käytännössä koko täällä asumisen ajan käynyt vanhempi-lapsi kerhossa. Ensin Nappulan kanssa, hetken aikaa molempien ja nyt pelkästään Paddyn kanssa kun Nappula on siihen aikaan eskarissa.
Kerhossa on tee-/kahvitarjoilu aikuisille. Samaan aikaan tuodaan aina keksilautanen esille. Se tarkoittaa aina yhtä kuin kuhina. Pienet tahmaiset kädet yrittävät hivuttautua lautaselle. Samaan aikaan huomaan monien aikuisten ravistelevan kassejaan ja kaivavan lapsilleen esiin lisää naposteltavaa aikuisille kuuman juoman kanssa tarkoitettujen keksien oheen.
Taidan olla tässä(kin) asiassa kummajainen. Me syömme kotona aamupalan ennen lähtöä ja kerhon päättyessä syömme lounaan. Toki sen on näiden äitivuosen aikan oppinut, että laukussa kannattaa aina olla jotakin pientä hätävaraa, kuten hedelmäsose tai rusina-aski, niiden mahdollisten ärrimurrikohtausten varalle.
Muutama paikallinen kaverini keskusteli hiljattain, että heidän lapsilleen ei illallinen oikein maistu, mutta sen sijaan he voisivat napostella koko päivän. Vähällä oli, etten avannut suutani, mutta päätin kerrankin olla hiljaa ja pitää mielipiteen omana tietonani. Arvaatte varmaan, ettei täällä tunneta ksylitolpastilleja.
Kysyin naposteluun liittyen mieheltäni, näkyykö tämä jollakin lailla työpaikalla. Miehen mielestä hänen osastollaan rouvat elävät cream crackereillä, teellä ja salaa suklaalla. Mieheni taitaa olla ainoa, joka kuskaa töihin rouvansa tekemän lämpimän lounaan, mitään työpaikkaruokalaa heillä ei ole.
Ehkä tämä napostelukulttuuri on enemmän lapsiin kohdistunut juttu, jolla pidetään verensokeri sopivan ylhäällä ja vipeltäjät paremmalla tuulella.
Kaiken huippu oli, kun kävimme viime viikonloppuna läheisessä kylpylässä uimassa. Altaaseen tuli äiti pari vuotiaan lapsensa kanssa. Ja kyllä, heillä oli eväät mukana. Molemmat pitivät riisikakkuja käsissään ja mutustelivat niitä altaassa. Sillälailla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kiva kun kommentoit!