Paluun tunnelmia

Pieni pihamme rehottaa ja hämähäkit ovat olleet ahkeria niin sisällä kuin ulkonakin ja kutoneet seittejään suunnilleen jokaiseen mahdolliseen paikkaan. Talossa tuoksuu ummehtuneelle ja ikkunoita pidetään tuulettumisen toivossa avoinna aamusta iltaan. Tavarat on pitkälti purettu ja sijoiteltu paikoilleen. Pyykkikori pursuilee vielä. Ne puhtaat, narulla roikkuvat odottavat kuivumistaan. Lapset ovat löytäneet lelunsa ja levitelleet niitä iloisesti ympäri taloa. Sade ja kosteus ovat muistuttaneet vahvasti olemassaolostaan. Kolmen ja puolen viikon mittaisella suomilomallamme satoi vain kerran ja toisella kertaa kesäteatterin katsomossa tihutti niin vähän, etten tajunnut edes suojautua. 

Olin henkisesti varautunut siihen, että palaamisen jälkeen olen useamman päivän jokseenkin allapäin. Yrittäen kasata itseäni loman jäljiltä ja asetella itseäni siihen irlantimuottiin. Kumma kyllä, tällä kertaa ei käynyt niin. Tuntui hyvältä palata, ihan siitäkin huolimatta, että kokemuksesta tiesin hämähäkkien kolttoset ja arvasin, että kaappiin jäänyt näkkileipä ei enää rousku ja suola on kostuessaan jämähtänyt purkkiin.

Kolme ja puoli viikkoa Suomessa kului nopeasti. Tekemistä ja näkemistä riitti. Oli ihanaa nähdä ystäviä, kavereita ja perhettä pitkästä aikaa. Tehdä sekä uusia että tuttuja juttuja ja syödä sellaisia herkkuja, joita olen täällä ollessa toisinaan kaivannut. Nautin myös niistä vanhoista tutuista jutuista, jotka tällä kertaa tuntuivat lähes uusilta. Kävellä tuttuja katuja pitkin, joita on tullut talsittua eri vuoden ja vuorokauden aikoina satoja kertoja. Tällä kertaa reiteiltä löytyi jotakin uutta. Onko tuo talo ollut aina tuon värinen? Mistäs tähän on kasvanut tällainen suuri puu? Tämä näyttää jotenkin erilaiselta kuin ennen. Niin, asioita ja paikkoja, niitä tuttujakin tuli katsottua uudella silmällä. 

Suomiviikkojen aikana tunsin itseni sopivalla tavalla turistiksi tutuilla kulmilla. Onnistuin myös mokaamaan niiden entisten tuttujen juttujen kanssa. Ryttäsin metallitölkin keräyslaatikkoon, kunnes muistin, että hei, täällähän saa pantin juomatölkeistä! Jätin hedelmät punnitsematta kassalle mennessä. Tervehdin vieraita ihmisiä. Ja koska olen nyt poistunut maasta, uskallan tunnustaa, että ajoin autoa väärällä kaistalla ja vieläpä koukkasin liikenteenjakajan väärältä puolelta. Huolestuneille tiedoksi, että auto on palautettu kolaroimattomana appivanhemmille.

Menneisiin viikkoihin mahtui paljon. Ehkä sen vuoksi tuntui hyvältä palata takaisin Irlantiin. Halutessani saan olla hetken olematta sosiaalinen ja antaa ajatuksia tulevalle. Ehkä loma oli kaikin puolin niin onnistunut, että oli valmis palaamaan ja solahtamaan takaisin tähän kuplaan. Tai ehkä tämä tuntuu juuri tällä hetkellä oikealta paikalta olla.
Niin tai näin, tiedän että sateiden lakattua piha villiintyneine nurmikkoineen, rikkaruohoineen ja puskineen kaipaa raivaajaa.