Havahduin kesän alkaessa siihen,
minkälaisia aukkoja minulla on Suomessa. Vertasin siihen kuinka
paljon kiersimme paikkoja vaikkapa Irlannissa tai lukuisissa muissa
maissa, joissa on tullut reissattua. Suomessa matkailu on jäänyt
lähes poikkeuksetta niihin tuttuihin paikkoihin, jonne tulee mentyä
jonkin paikan tai siellä asuvan ihmisen vuoksi.
Tänä kesänä
päätin, että lähdemme tutustumaan johonkin uuteen paikkaan. Ja
sellaiseksi kohteeksi valokoitui Vaasaan ja ihan vain siitä syystä,
etten ollut siellä koskaan käynyt siellä. Reittimme mutkitteli
pitkin rannikkoa, joka oli Porista pohjoisen päin itselleni myöskin
ennestään tuntematonta seutua. Pohjanmaan rannikko osoittautui
selkeästi vanhojen jenkkiautofanien mekaksi.
Itse Vaasa oli tosi positiivinen
yllätys. Kuin pieni keskieurooppalainen kaupunki litteällä
rannikolla. Ison kaupungin tuntua toivat puiden ympäröimät alléet,
lukuisat kaupunkipuistot ja vanhat rakennukset.
Maksulliset nähtävyydet jätimme
väliin. Nautimme sen sijaan kävelystä paikasta toiseen. Vienosta
merituulesta, puistoista, suihkulähteistä ja kivien heittelystä
veteen. Lounaspaikaksi bongasimme herkullisen Fiskdiskenin ja
myöhemmin herkuttelimme rannan tuntumassa kilpaa valuvien
jäätelöiden kanssa. Majoitukseksi löysimme herttaisen vanhaan
puutalopihapiiriin kunnostetun huoneiston.
Esitteestä luin, että Vaasa on Suomen aurinkoisin kaupunki. Ainakin meitä se helli.
Toisin kävi seuraavana päivänä kun
vierailimme tunnetussa ruotsinkielisen tv-ohjelman kuvauspaikassa.
Vettä tuli kuin aisaa. Ei mennyt kaikki niinkuin Strömsöössä.
Sen vuoksi ette näe kuviakaan. Suomen pisimmälle sillalle - Raippaluodolle päästessämme sadekin hellitti hetkeksi.
Vaasa oli mielenkiintoinen ja
monipuolinen kesäkohde. Kaupunki johon ja jonka ympäristöön
tutustuisin mieluusti toistekin. Ehkäpä ensi kesänä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kiva kun kommentoit!