Kylemore Abbey

Tasan eivät mene nallekarkit. Jos minua muistetaan jonkin kerran vuodessa yllätyskukkasin, kävi Margaret Henrylle aikoinaan vähän parempi hillo. Hänen miehensä lahjoitti tälle rakkauslahjaksi vaatimattomasti linnan. Brittipariskunta oli aikoinaan häämatkalla Connemarassa, ihastuivat seutuun, mitä en muuten lainkaan ihmettele. Ja päättivät rakentaa linnan keskelle kuvankaunista maisemaa, jossa sijaitsi tuohon aikaan metsästysmaja. Linna valmistui vuonna 1868.

Linnasta Margaret sai valitettavasti nauttia kovin lyhyen ajan, sillä yhdeksänlapsisen perheen äiti kuoli nuorena äkilliseen sairauteen. Margaretin menehdyttyä hänen miehensä Mitchell Henry rakennutti linnan tiluksille vielä pienen kirkon rakkaan vaimonsa muistoksi.

Linna myytiin aika pian Margaretin kuoleman jälkeen Manchesterin herttualle. Hän remontoi linnaa rikkaan vaimonsa suvun rahoilla mieleisekseen. Kuinka ollakaan herttuan rikkaan appiukon menehdyttyä herttua joutui rahavaikeuksiin ja ajautui sitä myöden konkurssiin. Linna meni taas myyntiin. 

Seuraavalla myyntikerralla linnassa alkoi hieman erilainen elämä, sillä 1920-luvulla nunnat tekivät siitä kaupat ja se muuttui nunnaluostariksi. Ensimmäiset vuodet se toimi tyystin nunnaluostarina ja muuntui pian nunnakouluksi, jona se toimi vuoteen 2000 saakka.

Tänä päivänä Kylemore Abbey on suosittu turistikohde. Eikä ole mitään syytä epäillä, miksei näin olisi. Linna sijaitsee todella kauniilla paikalla pienen järven rannalla, vihreänä hehkuvien vuorten syleilyssä.

Linnan ensimmäiseen kerrokseen pääsee tutustumaan sisälle. Siellä voi tutustu linnan rakennuttajien Mitchellin ja Margaretin elämään. Eteisessä on tanassa rivissä Mitchellin metsästyssaappaita ja kyllä olisin voinut itsekin istahtaa ohuesti terästetylle päiväkahville yhdelle monista olohuoneen divaaneista ja ihailla samalla ympärillä avautuvia maisemia.

Pienen kävelymatkan päässä linnasta on Mitchellin rakennuttama pieni, suloinen uus-goottilaista tyylisuuntaa edustava kirkko. 

Noin kilometrin päässä linnasta on puutarha, jonne pääsee myös tutustumaan. Puutarhalle voi kävellä kivaa puistomaista reittiä pitkin tai hypätä sisääntuloportilta bussiin, joka kuljettaa puutarhalle. Puutarhan ympäristössä on myös muutamia kävelyreittejä. 

Ja puutarha. Sitähän pidettiin kunnossa. En ole koskaan ennen nähnyt, että rikkaruohoja nypättäisiin sellaisella pieteetillä - suurikokoisia pinsettejä käyttäen. Puutarhassa on pieni kasvihuone, paljon kukkaistutuksia sekä paljon vihannesmaita, jotka nekin olivat säntissä järjestyksessä. Puutarhan perällä oli söpö pääpuutarhurin asunto, jonne pääsi myös tutustumaan.

Kylemore Abbey sijaitsee Wild Atlantic Wayn varrella ja on avoinna ympäri vuoden. Puutarha on parhaassa loistossaan kevät-kesällä. Galwaysta järjestetään päivittäin bussikyytejä Kylemoreen. Alueella on muutama kahvila/lounaspaikka. Tutustumiseen kannattaa varata vähintään kolme tuntia tutustumisaikaa ja enemmänkin, jos haluaa kulkea kävelyreitit läpi.

Lippuhinnat:

Aikuiset 14€

Alle 10-vuotiaat ilmaiseksi

Perhe- ja alennuslippuja saatavilla

Ihastuin

Vaikka maisemat Irlannin maaseudulla ovat kauniit ja äärettömän vehreät. Elämä täällä pikkukaupungissa on leppoisaa, niin välillä on vain ihanaa tai siis todella ihanaa päästä kaupunkiin. Siis sellaiseen vähän isompaan kaupunkiin ainakin tämän maan tarjonnan mittakaavassa. Viikonlopun kaupunkireissun myötä tulin nimittäin siihen tulokseen, että jos minun olisi mahdollista muuttaa Irlannissa jonnekin muualle, niin muuttaisin Galwayhin.

Länsirannikolla, aika tarkalleen Irlannin puolessa välissä sijaitseva Galway osoittautui vallan vireäksi ja viihtyisäksi kaupungiksi, johon tutustumista voin lämpimästi suositella ihan pelkän viikonloppuvierailun perusteella. Kaupungista olin kuullut pelkkää hyvää ennen omaa visiittiäkin. Myös mies muisteli lämmöllä "ihan pari vuotta sitten" (eli tarkemmin ottaen 19 vuotta sitten!!) poikain kanssa tekemäänsä Irlannin road trippiä, johon myös Galway kuului. Jotenkin vahvasti veikkaan, että intressit ovat olleet hieman erilaiset tuolla edeltäneellä reissulla.

Galwayn vajaasta 80 000 asukkaasta noin neljännes on opiskelijoita ja kieltämättä kaupungista huokui positiivisella tavalla nuoruus ja hyvä pössis. Ydinkeskustan kävelykadut, mitkä eivät todellakaan ole yleisiä tässä autoilua rakastavassa maassa, olivat pullollaan toinen toistaan mukavamman näköisiä ravintoloita ja baareja. Ja kyllä, toivoin itsekin että tämä reissu olisi ollut mahdollista toteuttaa aikuisten voimin, niin olisi päässyt paremmin nauttimaan siitä tarjonnasta. Kulttuuria oli tarjolla runsain mitoin ja katukuvaa elävöittivät lukuisat katusoittajat. Opiskelijoiden ja turistien olemassaolon huomasi myös siitä, että kaupungista löytyi ainakin kaksi kasvisravintolaa, mikä ei myöskään vastaa peri-irlantilaista katukuvaa.

Kaupunkia halkovat lukuisat pienet kanaalit, joiden rantoja oli mukava tepastella. Niitä seuraten päädyimme myös Galwayn yliopistoalueelle. Tykkään vanhoista kivisistä yliopistorakennuksista, joita pitkin ripauksen syksyn sävyä saaneet villiviinit kiipeävät kohti taivasta. Tästäkin vanhasta päärakennuksesta jotenkin huokui viisaus. Sanotaanko, että ainakin ulkoisesti ihan vain hivenen erinäköinen kuin taannoinen suomalainen opinahjoni.

Merenrantaa pitkin kulkevaa promenadia pitkin olisi ollut myös kiva kävellä, mutta valitettavasti tämäkään uusi irlantilainen ihastukseni ei ollut säiden suhteen täysin suotuisa meitä kohtaan. Senpä vuoksi promenadilla tepastelu, niin että siitä olisi nauttinut ilman kenkien ja lahkeiden kastumista jäi suosiolla seuraavaan kertaan. Galway uskon, että tapaamme vielä!