Terveisiä Salosta!

Ei kuitenkaan siitä Varsinais-Suomen helmestä, vaan Pohjois-Italiassa sijaitsevasta Salón pikkukaupungista.

Varsinainen Italian matkakohteemme Saló valikoitui vain ja ainoastaan järkisyitä. Mitään referenssejä meillä ei paikasta ollut. Olimme katsoneet kartasta paikkoja, jotka sijaitsevat lyhyen ajomatkan päässä toimistosta/tehtaasta, jossa miehen oli määrä vierailla. Toinen syy oli löytää paikka, joka ei olisi ihan minikokoinen eli meillä olisi siellä Nappulan kanssa jotakin tekemistä miehen työpäivien ajaksi. Nämä kriteerit huomioiden Garda -järven rannalla sijaitseva Saló osoittautui mainioksi kohteeksi viikonloppulomailulle.

Minulle tämä Gardan reissu oli ensimmäinen laatuaan. Italiassa olen käynyt muutamat kerrat aiemminkin; kerran Roomassa ja sitä ennen olen tehnyt muutaman viikon reissun, jolloin Venetsia toimi tukikohtana ja sieltä käsin tein iskuja lähialueiden kaupunkeihin.

Saló on kutakuinkin saman kokoinen pikkukaupunki kun tämä irlantilainen Tralee, jossa asustelemme. Kaupunki sijaitsee yllättävän kirkasvetisen Gardajärven lounaispuolella, sinne oli noin puolentoistatunnin ajomatka Milanon lentokentältä, jonne lensimme. Pikkukaupunki oli todella siisti ja ravintoloita ja kahviloita oli runsaasti tarjolla.

Saló tuntui olevan lähinnä keski-ikäisten pariskuntien suuressa suosiossa. Sen lisäksi siellä näki jonkun verran pariskuntia vaunu-/ratasikäisten lasten kanssa. Mikään bilekohde tuo ei siis ollut, joten sitä meininkiä kannattaa etsiä muualta. Turisteista valtaosa oli saksalaisia, jopa ruokalistat olivat paikoitellen vain italiaksi ja saksaksi. Meitäkin luultiin tuon tuosta saksalaisiksi, jätin silti ne lederhose ja eins, zwei, polizei -jutut heittämättä, johon saksankielitaitoni lähinnä kulminoituu. Vaikka turisteja olikin liikkeellä selvästi paikallisia enemmän, huomasi, että olimme reissussa sesongin ulkopuolella, mikä oli ilman muuta hyvä vaihtoehto. Luulen, että muussa tapauksessa esimerkiksi haluamiimme ravintoloihin ei olisi mahtunut syömään.

Vaikka Saló sijaitsee järven rannalla, ei se silti ole varsinainen rantakohde. Keskusta-alue päättyi rannan puolelta leveään rantabulevardiin, jossa oli mukava kävellä. Pienen kävelymatkan päästä löytyi toki muutamia pieniä murkulakivisiä rantapätkiä, joista pääsee kyllä halutessaan pulahtamaan veteen, mutta ei ehkä paikka, jossa viettäisin tunti tolkulla aikaa. Nappulalle nuo rannat olivat ihan riittävät. Hänelle kun riitti kivien keräily ja niiden heitteleminen veteen. Kaupungista löytyy myös maauimala vesiliukumäkineen, jos järvivesi tuntuu liian viileältä.

Haahuilua pikkukaupungin värikkäillä kujilla, rantatepastelun ja ruokapaikasta toiseen hyppimisen lisäksi kohde tuntui olevan kilpapyöräilijöiden ja vaeltajin mieleen. Ympäröiville vuorille näytti karttaa tutkailemalla nousevan useampia eri vaellusreittejä. Lauantaisin Salóssa järjestetään pienehköt kirpparihenkiset markkinat. Tarjolla oli myös muun muassa käsitöitä. Kirpparipöydissä sen sijaan oli tarjolla kaikenlaista turkeista julisteisiin erikoistuneita myyjiä.

Gardajärvi on reilut 50 km pitkä. Vuoret ympäröivät järveä lähes kauttaaltaan. Pienet idylliset kylät ja kaupungit reunustavat rantoja ihan niitä jyrkimpiä rinteitä lukuun ottamatta. Pikkupaikasta toiseen pääsee sukkuloimaan bussilla tai yhteysaluksilla. Suurimpaan osaan veneistä voi ottaa vaikkapa polkupyörän mukaan, jos haluaa tutkailla vastarannan maisemia lähemmin pyörän selästä.

Meidän poppoolle Gardajärven alue jätti hyvin positiivisen kuvan kohteena jonne on lapsenkin kanssa helppo matkustaa toistekin lomailemaan.

Loman jälkifiilistelyä

Pääsimme viettämään osittain miehen työmatkan siivellä pidennetyn viikonlopun Pohjois-Italiassa. Ja tekipä vain hyvää, päästä muutamiksi päiviksi pois täältä sateen ja tuulen keskeltä lataamaan D-vitamiinivarastoja.

Kesällä perheemme yhteinen loma jäi kovin vähiin. Nappulan kanssahan olin Suomessa miltei kaksi kuukautta, mieskin oli fyysisesti melkein kuukauden, mutta tosiasiassa mistään kuukauden lomasta ei hänen kohdallaan ollut kyse. Pari kesäviikkoa hän teki töitä Suomen toimistolta käsin ja lisäksi jonkun siivun kotoa käsin. Hänen kohdalla sitä varsinaista lomaa ei ehtinyt juuri olemaan, koska tuolle jäljelle jäävälle ajalle oli ihan riittämiin tekemistä asunnon paketoinnin ja erinäisten juoksevien asioiden hoitamisten kanssa. Siinäkin mielessä koko perheen yhteinen miniloma oli paikallaan.

Reissupakkailuita tehdessäni sääennusteet lupailivat minilomamme ajaksi pilvistä ja 18-19 asteen huitteissa olevaa säätä. Katsoin paremmaksi jättää hihattomat paidat ja ne muutamat Irlantiin tuomani kesävaatteet suosiolla kaappiin. Visioissani kävin aamulenkillä rantamaisemissa, mutta järki puhkaisi tämän haavekuvitelman ja jätin juoksukamppeet pakkaamatta. Ne muutamat yhteiset lomapäivät kun oli mukava käyttää yhteiseen tekemiseen. Yltiöoptimistisesti otin kuitenkin kaksi kirjaa mukaan. Ajatuksissa oli tietysti istua kivassa kahvilassa siemailemassa kahvia ja uppoutua kirjan vietäväksi, samalla kun mies olisi töissä ja Nappula vetelisi päikkäreitä rattaissaan. Arvatkaapa vain pääsikö niin käymään – no ei tietenkään. Päiväunia ei nukuttu ja sain koko reissun aikana luettua yhteensä kuusi sivua ja senkin illalla muiden jo nukkuessa ja havahtuessani siihen, kun kirja lämähti naamalleni.

Ennakkoasetuksista huolimatta sää oli paljon parempaa, kun ennusteet antoivat ymmärtää. Iltaisin toki viileni ja päälle sai pukea enemmän vaatetta, mutta päivisin niille kesävaatteille olisi ollut käyttöä. Paikalliset olivat tietenkin vetäneet jo toppatakkia ylle.

Lomailuumme kuului oleellisena osana hyvin - ja liikaa - syöminen. Se kun ei ole tuossa ruokaa rakkaudella tekevässä maassa kovin hankalaa. Sekä kiireettömästä oleskelusta; rauhallisista kävelyistä paikasta toiseen pitkin kapeita kujia ja rantakatuja. Värikkäiden talojen ja ikkunaluukkujen ihastelusta. Haaveenani kun olisi joskus asua ikkunaluukullisessa talossa. Ja terasseilla vietetyistä pitkistä toveista kahvittelun, proseccon tai gelaton merkeissä.

Mielestäni lapset saavat Irlannissakin paljon huomiota osakseen ja "Isn't she lovely" -kommentteja kuulee tuon tuosta, mutta Italiassa tämä meni vielä aivan eri levelille. Vaaleahiuksista ja sinisilmäistä Nappulaa tultiin silittelemään ja kehumaan vähän väliä. "Bellissima" -hokemat vain kaikuivat korvissa kun hänelle kannettiin ravintoloissa ylimääräisiä herkkuja pöytään. Ja taisipa hän itsekin nauttia saamastaan huomiosta.

Minilomamme rakentui yhteisestä viikonlopusta pikkukaupungissa Gardan rannalla. Viikonlopun päätteeksi mies kävi sieltä käsin töissä. Illalla, työpäivän jälkeen siirryimme Venetsiasta pohjoiseen sijaitevaan toiseen pikkukaupunkiin, jonne mies meni seuraavaksi päiväksi töihin. Myöhäiseen iltaan ja yöhön venyneitä ajokilometrejä pitkin Pohjois-Italian hyväkuntoisia autostradoja kertyi. Ja kertyipä niitä jokunen mokoma liikaakin, kun kartturina toiminut emäntä ilmoitteli muutamaan otteeseen "Ei sori, sori, se oli sittenkin tuo edellinen risteys". Myöhäisinä illan tunteina ei ropissut niitä kuuluisia "hyvä vaimo" -pisteitä.