Olin suunnitellut vaelluskengät syyhyten, että käymme
vapaapäivinä tutustumassa muutamiin lähialueiden luontokohteisiin.
Kun taivaan väriskaala muistutti lauantaina lähinnä lonkeroa ja
päälle vielä kestotihutus, niin totesimme taas kerran, että
ulkoilutouhut kannattaa jättää toiseen ajankohtaan. Niinpä
lähdimme etsimään valoa tunnelin päästä.
Parinkymmenen minuutin ajomatkan päästä meiltä löytyy nimittäin
Grag Cave -niminen luolasto.
Tippukiviluolaan laskeuduttiin portaita
pitkin. Turisteille oli kunnostettu noin puolen kilometrin mittainen
pätkä, mutta kaiken kaikkiaan luolasto jatkui muutaman kilometrin
verran. Luolassa vesi tiputteli ja maanalainen joki virtasi. Välillä
luola kasvoi isoksi ja välillä kuljettiin kapeampaa käytävää
pitkin. Vuosisatojen aikana veden muokkaamat
kalkkikivet olivat saaneet uusia muotoja; puikkoja,
tikkuja, suippoja kökkäreitä – lienee katsojan silmissä minä
nuo muodostelmat haluaa nähdä :)
Grag Cave osoittautui varsin passeliksi
sadepäivän paikaksi ja ylitti omat odotukset. Tunnelissa riitti luonnonihmeiden ihastelua ja
maan päällä oli viihtyisä lounaskahvila ja sen jatkona HopLop
-tyyppinen remuamo. Oli melkoinen ero rauhallisen tippukiviluolan, lounaspaikan ja
sisäleikkipuiston välillä, missä vilinää ja vilskettä riitti
hivenen liikaakin. Nappula pääsi kaltaistensa pariin ja pallomeri
ja muut härpäkkeet imivät mehut kiitettävää tahtia.
Onneksi tässä maassa, missä
sääolosuhteet ovat ennemmin epävakaat kuin vakaat on ymmärretty
erilaisten sisäleikkipaikkojen olemassaolo. Ovat nimittäin
pelastaneet jo tähänkin mennessä aika monta päivää. Enkä
tarkoita nyt vain noita HopLop -tyyppisiä sisäleikkipuistoja vaan
myös monia kahviloita ja ravintoloita, joista löytyy lasten
leikkialue.
Sunnuntaina päätimme lähteä
pienelle ajelulle. Arkisin kun oma reviiri kulkee muutaman kilometrin
päässä kodista, niin viikonloppuisin on mukava käydä auton
kanssa katsastamassa hieman etäämmällä olevia paikkoja. En voi
edelleenkään muuta kun hehkuttaa erinomaista sijaintiamme. Jo alle
puolen tunnin matkan päästä löytyy niin paljon hienoja paikkoja ja
niistäkin vasta murto-osa nähty.
Vajaan parinkymmenen minuutin ajomatkan
päässä odotti hieno kilometrien mittainen Banna Strandin
hiekkaranta. Tuuli tuiversi voimakkaasti ja Atlantti esitteli
vaahtopäitä. Vaan onpa niillä aalloilla tuhansia kilometrejä matkaa tänne tultavana toiselta mantereelta. Tuuli piti huolen
siitä, että ilma tuli ainakin vaihdettua keuhkoissa. Ulkoilijoita
näkyi muutamia muitakin ja muutama surffarikin puikkelehti aaltojen
välissä. Mulla olisi varmaan saanut olla viisinkertainen märkäpuku, että
mut olisi saanut siihen veteen. Lähinnä jäin haaveilemaan hivenen
laimeammasta tuulesta ja lenkkareista. Ranta olisi nimittäin ollut
täydellinen juoksualusta.
Paluumatkalla löydettiin lähikylästä
ihanan kodikas pubi, jonne jäätiin myöhäiselle lounaalle.
Herkulliset ja täyttävät annokset kruunasi vielä meidän
jälkkärit: Baileys- ja Guinnesskakut. Ruoan jälkeen haaveilin
lähinnä kotona odottavista kiristämättömistä collegehousuista
ja tuskailin kotimatkan puristavan turvavyön kanssa. Ettei vaan
olisi tullut taas syötyä hivenen liikaa? Useampi tunti myöhemmin
kotisohvalla istuessa voi edelleen todeta, että tehtiin oikein hyvä
lähiretki, vaikkakin kupu on vieläkin täysi ja hiukset täynnä
merituulen tuivertamaa hiekkaa.
Kirjoitus kirjoitukselta Irlanti tuntuu aina kiehtovammalta. Osa houkuttavuudesta tulee kyllä kirjoittajan hyvästä kynästä ja reippaasta ja ennakkoluulottomasta otteesta elämään ja uusiin kokemuksiin.
VastaaPoistaHyviä ja kiehtovia kuvia luolista ja nummilta!
Kiitos kommentistasi!
VastaaPoistaKiva kuulla, että turinoinnit ovat pitäneet otteessaan. Ja mukava kun pidit kuvista. Olin itsekin varsin tyytyväinen rantakuviin.