Tappuran taltuttaja

Monia irlantilaisia asuntoja ympäröi harmaa kiviaita. Sellainen Emmerdale -tyyppinen ratkaisu. Varsinkin rivitaloissa asuntojen välissä on lähes poikkeuksetta parimetrinen kiviaita. Näiden asuntojen pihat ovat yleensä kapeita ja pitkiä, eikä etupihoja ole. Asunnon edessä on vain parkkipaikka autolle.

Me asumme omakotitalossa. Pihamme ei ole kovin suuri. Talon edessä on autopaikan lisäksi pieni nurmialue. Sivuilta piha on suurimmillaan ja talon takana on vielä kapea suiro nurmialuetta. Entiselle kerrostaloeläjälle tällainen suht kompakti piharatkaisu sopii mainiosti. Pihatöitä on, mutta ei mahdottomasti.

Kaikissa asunnoissa, joissa olen tähän mennessä vieraillut on samanlainen huonejako kuin meillä. Olohuone on kadulle/pääovelle päin ja keittiö sisäpihan puolelle. Meillä keittiö on koko ajan ollut se talon kylmin huone. Se on kooltaan aika suuri ja patteri löytyy vain huoneen toisesta päästä. Aurinko ei keittiöön juurikaan paista. Lisäksi keittiön ulko-oven alta vetää ikävästi, mitään kunnon kynnystä kun ei ole. Kätevä emäntä on kylläkin yrittänyt mummotyylisesti tilkitä ilmavirtaa pienellä räsymatolla.

Takapihamme päättyy muutaman metrin päähän keittiön ikkunasta. Siitä ikkunasta näkyy pelkkää aidan takaa tursuavaa piikkipusikkoa. Ylälaidasta sentään myös kappale taivasta. Pusikko onkin suurin syyllinen siihen, miksei auringonvalo saavuta keittiötämme. Aloin jo useampi viikko sitten puhumaan miehelleni, että tuota pusikkoa voisi hieman leikata. Vastaanotto oli melko nuiva. En tiedä pelkäsikö enemmän joutuvansa töihin, vai sitä että koko puska vedetään suuren innostuksen vallassa matalaksi. Pusikon takana on peltoa, joten varsinaisena näköesteenä tämän piikkimöykyn ei tarvitse olla.

Tässä taloudessa on monesti huomannut, että jos asioille haluaa tapahtuvan jotakin, kannattaa ryhtyä itse tuumasta toimeen. Niinpä kävin asioimassa vakiokauppa lähi-Lidlissä. Sieltä matkaan tarttuivat puutarhahanskat, pensassakset ja harava. Olin valmiina taisteluun piikkejä vastaan!

Tämän viikon lopulla oli useampi sateeton päivä ja päätin perjantaina viheltää pihatyöt aluille ja lähteä testaamaan uusien saksien voimaa. Jo vain lähti takapihan piikkipuska harvenemaan. Kysyinkin mieheltä hänen tulessa perjantaina töistä kotiin, huomaako hän mitään uutta. Vastaus oli: "täällä haisee uimahallille". Juu, olin myös samana päivänä siivonnut talon. Eli pisteet siitä huomioista. Ja kyllähän hän hetken tuumailtuaan huomasi pihalla tapahtuneen muutoksen.

Viikonlopun aikana jatkoin tappuroiden taltuttamista. Ja avot, tehdyn työn jälkeen keittiöön lähes tulvii valoa. Lisäksi piikkiryteikön alta paljastui kaunista murattia. Olen aina tykännyt köynnöskasveista, joten tämä löytö sopi minulle varsin mainiosti.

Nyt kun pihatyöt on saatu aluille alan seuraavaksi selvittelemään mistä saisimme ruohonleikkurin käyttöömme. Jotenkin voisin veikata, että nurmi jos mikä kasvaa tässä maassa aika rivakkaa tahtia.

Takapiha ennen

ja jälkeen