Suomessa pitkä kuuma kesä on tekemässä loppuaan. Ei välttämättä sään puolesta, mutta sen kesäilyn puolesta. Monet ovat palanneet lomiltaan töihin ja koulujen alkamiseen ei ole enää kovin kauan aikaa. Irlannissa elokuu on vielä täyttä lomaa, kouluista siis. Koulut alkavat elo-syyskuun taitteessa. Koulujen alkaminen useamman viikon päästä alkaa kuitenkin jo näkymään. Kauppoihin on alkanut ilmestymään reppujen ja koulutarvikkeiden lisäksi koulupukuja. Tummansinisiä ja harmaita uniformuja.
Vielä ehtii kuitenkin viilentämään, ja sen huomaa ainakin meidän asuinalueella. Muuten niin hiljaisella alueella kajahtelevat lasten huudot. Pyörät, potkulaudat ja skeittilaudat rullaavat pitkin asvalttia aamupäivästä pimenevään iltaan. Asuinalueen nurmialueella potkitaan palloa ja kaikenlaista lelua ja pelivälinettä on tienposket täynnä. Mukava kun on eloa!
En ole suostunut vielä asettumaan minkäänlaiseen syysmuottiin, vaikka säät viilentyivätkin Irlantiin paluun myötä. Ihan vain todistaakseni itselleni, että vielä on kesää jäljellä (pahoittelen, jos eräs ralli alkoi soimaan päässäsi), niin kävin tänään ostamassa uusia kesäkukkia pihalle nuupahtaneiden tilalle. Meidän ollessamme Suomessa pyysin naapurinrouvaa katsomaan talomme perään. Hän olikin kastellut kukkia ja raahannut roskapöntöt tienlaitaan jäteautopäivänä. Nähtävästi oli jotakin kukkapenkkiäkin kuopsuttanut, mutta eivätpä hänenkään puutarhalliset taikavoimansa riittäneet kaikkien kukkien elossapitämiseen. Sivuhuomautuksena tähän, että naapurinrouva on varsinainen viherpeukalo, luulen että hän viettää puolet valveillaoloajastaan kuokkien mahtavaa puutarhaansa.
Mutta yhden vallan erinomaisen palveluksen hän oli poissaollessamme tehnyt - talon silmälläpidon lisäksi. Hän oli onnistunut hävittämään osan ulkoroskiksiatamme! Tarinan siitä, miksi niitä ylipäätään on niin paljon, voi lukea täältä. Ennen Suomilomallelähtöä naapurinrouva jutteli jotakin oman pihansa siivoamisesta ja vitsailin hänelle, että tuosta meidän pihalta voit ottaa juurin niin monta roskista siivoustarpeisiisi kuin tarvitset. Tosiasia näet on, että olemme yrittäneet päästä niistä eroon jo useamman kerran. Tuloksetta. Jossakin vaiheessa luovutin ja ajattelin, että nojailkoot sitten seinäämme vasten.
Tämä roskisrivistö näkyy enemmän naapurinrouvalle kuin meille, joten ehkäpä se antoi pontta tehdä asialle jotakin. Hän oli kuulemma tekeytynyt talonomistajaksi ja alkanut soittamaan erijätefirmoihin ja vaatinut palvelua. Ja totta tosiaan muutama roskis oltiinkin tultu hänen papatuksensa ansiosta hakemaan. Muutama odottaa vielä noutajaansa. Mielenkiinnolla jään odottamaan onko noutaja tosiaan tulossa ja jos sellainen ihme tapahtuu, myönnän naapurinrouvalle roskamitalin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kiva kun kommentoit!