Poikamiesboksi

Poikamiesboksit, nuo paikat, missä vaatteet ja tavarat ovat asukkaan tahdonmukaisesti. Aika usein hujanhajan ja sikinsokin. Poikkeuksiakin tietysti löytyy. Meidänkin taloudesta löytyy poikamiesboksi. Siitäkin huolimatta, ettei täällä niitä poikamiehiä asustele (Paddya ei lasketa). 

Meidän poikamiesboksissamme majailee mieheni. Ja se näyttää juuri tuollaiselta boksilta, mitä alkuun kuvailin. Vaatekasoja. Epämääräisiä läjiä. Piuhoja, kuitteja, kolikoita ja mitä lie taskujen täytettä. Välillä käyn ulkoiluttamassa imuria boksissa, siltäosin mitä vapaata lattiapinta-alaa löytyy. Ja odottelen, että sukat ja muut vaatekaverit kävelisivät itse pyykkikoppaan. Niin ei aina tapahdu.

Miksi meiltä sitten löytyy tämä poikamiesboksi? Ihan sovussa tässä kuitenkin eletään ja yritetään.

Paddyn syntymän jälkeen yritimme alkuun kaikki kolme nukkua samassa sängyssä. Sektioleikkauksen jälkeen en halunnut nousta yöllä ylimääräisiä kertoja sängystä syöttämään Paddya, jonka vuoksi vieressä nukkuminen oli minulle ainoa vaihtoehto. Vuokra-asuntomme superjoustava sänky, joka keikkaa kun kääntyy sängyn toisella laidalla, ei ollut paras sänky tähän hommaan. Mies totesikin pian, ettei uskalla nukkua Paddyn vieressä, ettei vain vahingossa kierähdä hänen päälle. Niinpä teimme järjestelyn, että mies siirtyi vierashuoneeseen nukkumaan ja minä jäin Paddyn kanssa toiseen makuuhuoneeseen.

Tämä tuntui kaikille hyvältä ratkaisulta. Sain halutessani kukkua myöhempään, ilman että herättäisin miestäni. Hän taas on saanut nukkua rauhassa, eikä ole heräillyt minun kolisteluihini (näin kuulemma teen) eikä Paddyn pienimpiin yöllisiin mekkaloihin. Vastaavasti en itse havahdu aamuisin hänen kellonsa torkutuspiippauksiin. Ja bonarina hän on ottanut vierashuoneen haltuun ilman, että kukaan huomauttelee levällään olevista sukista ja muusta roinasta.

Tätä väliaikaisratkaisua on nyt eletty viisi kuukautta. Sopivin väliajoin aloitamme keskustelun pitäisiköhän tuo poju laittaa pinnasänkyyn nukkumaan..., mutta jotenkin jännästi tuo keskustelu jää aina vaiheeseen. 

Kaipa tämä väliaikaisuus on ollut molemmille sen verran hyvä win-win, ettei siitä halua vielä päästää irti. Miehelläni on selkeästi pidemmäntähtäimen unelma elosta poikamiesboksissaan, koska yksi hänen vakiofraaseistaan on Kaipa se poika rippikouluun mennessään nukkuu jo omassa sängyssään?