Reilut kolme viikkoa sujahtivat Suomessa ja nyt yritetään taas käynnistellä arkea Irlannissa. Vähän sellaista koneiden yskimistä täällä on ilmassa, mutta eiköhän tämä taas tästä muutaman päivän päästä lähde tasoittumaan. Pahimmat paluuhommat on kuitenkin jo tehty; kassit melkein purettu ja jopa se suurin kompastuskivi eli tavaroiden paikoilleen laittaminen on hyvällä mallilla, myös jääkaappia on täydennetty ja osa pyykistä pesty. Useamman viikon poissaolon jäljiltä töllissä odotti superummehtunut ilma ja hämähäkit olivat kutoneet ahkerasti verkkojaan sinne tänne. Hämikset kun tuntuvat rakastavan tätä sopivan kosteaa ilmanalaa. No, nyt sitten tuuletetaan ahkeraan ja seitit saavat kyytiä aikanaan.
Ihailin Suomessa taas ruokakauppojen laajaa valikoimaa, sitä että leikkipuistoja löytyy melkein jokaisen kulman takaa ja sitä että asiat hoituivat ajallaan. Kävin Nappulan kanssa lääkärissä, hoitoajan alkaessa viisi minuuttia sovittua myöhemmin aloin jo miettimään olinko sittenkin väärään aikaan liikenteessä. Että helposti sitä pääsi Suomimoodiin. Paluun jälkeen olen käynyt Paddyn kanssa Irlannissa lääkärin vastaanotolla mikä alkoi tapansa mukaan noin 45 minuuttia myöhässä. Perussettiä.
Suomessa ollessamme kohdalle osuivat ihan käsittämättömän helteiset kelit, hellerajat paukkuivat jokaisena päivänä, milloin enemmän ja milloin vielä vähän enemmän. Ihan kun olisi matkannut johonkin toiseen maahan. Hikoiltua siis tuli ja samalla manailtua sitä, että varaudutaan kaikkeen -emäntä olisi voinut jättää ne useammat pitkälahkeiset ja -hihaiset Irlantiin odottamaan kun ei niille ollut kerran tarvetta ja ottanut tilalle enemmän kevyttä vaatetusta. Samalla olisi jäänyt paluumatkalle enemmän tilaa Suomituliaisille; ksylitolpastilleille, ruisleivälle, salmiakille ja suklaalle, jotka kylläkin ehtivät muuttamaan muotoa helteisessä säässä. Optimistisena pakkasin lenkkikamatkin mukaan ja haaveilin juoksemisesta hyvillä pururadoilla näiden täkäläisten asfalttiteiden sijaan, mutta kuumuuden takia ne askeleet meinasivat jäädä ottamatta. Sentään kerran sain pakotettua itseni iltalenkille kun olin kerran kamat raahannut mukanani. Uimavedet sen sijaan olivat nannalämpimiä ja meressä tuli polskittua kerta toisensa perään. Lämpimien säiden kääntöpuolena oli tietysti se, että nukkuminen kuumassa asunnossa oli loman aikana vähän niin ja näin. Lämpötilojen puolesta tällä saarella ei ole sitä ongelmaa.
Oli jännä huomata miten tuttuun paikkaan palatessa asettui niin helposti niihin uomiin ja elo Irlannissa tuntuikin yhtäkkiä kaukaiselta kun katseli vaaleanpunaista auringonlaskua vanhempieni lähiökodin parvekkeelta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kiva kun kommentoit!