Tämä meneillään oleva viikko on alkanut poikkeuksellisen hyvin. Olen puhkunut hyvää energiaa. Energia on tosin kulminoituvat enemmän itseäni kiinnostaviin asioihin, eikä niinkään epämääräisten nyssyköiden ja pussukoiden täplittämän eteisen siivoamiseen tai vaatteita pursuavan tuolin raivaamiseen. Kaikki aikanaan.
Olen käynyt juoksemassa. Kiitänyt pitkin rantaa ja mutkitellut kivitalokortteleissa. Monen kuukauden juoksutauon jälkeen askeleet ovat tuntuneet ihmeen kevyiltä. Musiikki on siivittänyt menoani kun olen päättänyt ravata vielä yhdet portaat ylös ja hengähtää vasta perillä.
Olen yrittänyt mennä aiemmin nukkumaan ja antanut kirjan sivujen tuudittaa minut uneen. Tuntuu, että koko alkuvuoden vaivannut väsymys ja osittain huonot ja katkonaiset unet olisivat vihdoin helpottamassa. Se tuo muuten kummasti pontta muuhunkin tekemiseen.
Harmittelin pitkään, ettei lumipeite valaissut Etelä-Suomea ja ne talviset riemut jäivät kokematta. Nyt olen kuitenkin iloinnut auringosta ja sen suomasta keväisestä paisteesta. Tehnyt havaintoja, että päivä on selkeästi pidentynyt. Hoitoaamuina lapsia viedessä ei ole enää pimeää ja iltapäivisin konseptit meinaavat mennä sekaisin valon vuoksi. Pistää ihan hymyksi.
Valo ja orastava Suomen kevät. Tuntuu, että tämäkin emäntä on valmis siihen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kiva kun kommentoit!