Postikortti Suomenlinnasta

Lasten päiväkoti meni kiinni heinäkuun ajaksi. Aloitin lyhyen lomani samaan aikaan lasten kanssa. Yhdeksi ensi päivien retkikohteeksi valikoitui Suomenlinna.

Muistelin, että olen käynyt tuolla Helsingin edustan saarella viimeeksi kaksikymmentä vuotta sitten - osana partiotapahtumaa. Jo olikin aika tehdä paluu saarelle.



Mukava retkipäivä siitä tulikin. Pieni laivamatka HSL:n lautalla. Laivojen bongailua. Auringon säteitä. Juoksentelua mukulakivikaduilla. Lounasta mukavassa ravintolassa. Lasten saamien karttojen tutkailua. Remuamista leikkipuistossa. Kivimuurien ikkunoista kurkistelua. Valuvaa pehmistä.

Nappulaa ihmetytti ainoastaan missä se linna ja linnan prinsessa ovat? Ei tainnut tytölle pelkkä linnoitus toimittaa linnan virkaa.



Onnistuneelta retkeltä kertyy aina muistoja ja tarinoita kerrottavaksi. Suomenlinnassa sattunut episodi lokkien kanssa taitaa kirvoittaa lasten suusta tarinoita vähintäänkin koko kesän ajaksi.

Etelän loman tuntua kasvitieteellisessä puutarhassa

Kunhan Koronaviruksen aiheuttama poikkeustila laantuu ja elo taas tasaantuu, kaipaa mieli taatusti virkistystä ja kenties etelänloman tuntua. Tässäpä oiva ja edullinen vinkki pieneen lämpöpiikkiin.

Mene kasvitieteelliseen puutarhaan!

Helsingin kasvitieteellinen puutarha sijaitsee Kaisaniemessä, aivan päärautatieaseman läheisyydessä. Tai sanotaanko näin, että rautatieasemalle on näköyhteys, mutta puutarhaan päästäkseen tulee kiertää Hakaniemen sillan kupeeseen, josta alueelle pääsee sisälle.

Puuaitojen lomasta pääsee kulkemaan puutarhaan. Heti aidan vieressä on soma Cafe Viola, joka tarjoaa keittolounasta ja kaffea kyytipoikineen. Näin talvisella vierailulla ulkopuutarha tarjosi lähinnä polkuja juostavaksi ja tyhjiä suihkulähdealtaita ihmeteltäväksi, mutta kesäkaudella siellä saa taatusti vietettyä pitkän tovin ihastelemassa kasvikunnan kirjoa.

Puutarhan keskellä koreilee kaunis 1800-luvulla rakenettu kasvihuone eli talvipuutarha, jonka monisataiset ruudut kutsuvat kurkistelemaan ja tutustumaan sisäänsä.

Ja sinne mekin menimme, pihalta löytyneet jääpuikot kourassa.

Jääpuikot jäivät kuitenkin ulko-ovien tuntumaan, sillä olisivat ennenpitkää sulaneet sisätilojen trooppisessa kosteudessa. Kasvihuoneen kosteuden ja lämpimyyden vuoksi suosittelenkin jättämään ulkovaatteet lippuluukun läheisyydessä olevaan naulakkoon tai lukollisiin kaappeihin.

Kasvitieteellisessä puutarhassa kohtaat monipuolisen kasvikunnan kirjon. Kasvihuone on jakautunut kymmeneen eri huoneeseen, joista jokainen edustaa erilaista ilmastovyöhykettä tai maantieteellistä aluetta. Huoneesta toiseen siirryttäessä pääset matkaamaan tropiikin kosteudesta aavikon kuivuuteen. Kasvitieteellisestä puutarhasta löytyy kaikkiaan yli 200 erilaista kasvia, joista vanhin on vuonna 1917 Hakasalmen huvilalta puutarhaan siirretty kameliapuu.

Me ihailimme suuria palmunlehviä, kuljimme kaakaopuun alta, ihmettelimme jättikokoista sitruunaa ja pohdimme asuuko lummelammikossa krokotiilejä. Toisinsanoen lämpöä ja pientä seikkailua samassa paketissa.

Kasvitieteelliseen puutarhaan voi tutustua omin nokkineen tai osallistua opastetulle kierrokselle. Kasvihuone eli talvipuutarha on avoinna tiistaista sunnuntaihin. Ulkopuutarha on avoinna vuoden jokaisena päivänä. Talvipuutarha koristellaan sesongin mukaan pääsiäisenä ja jouluisin. Uskonpa meidän tekevän uuden retken kevään kynnyksellä ja tulemme kurkkimaan mitä kaikkea ulkopuutarhasta löytyy.

Lasten kaupunki

Senaatintorin laidalla, keltaisen porttikongin sisälle kätkeytyy oiva lapsiperheiden tutustumiskohde. Porttikongia pitkin pääsee nimittäin kulkemaan Helsingin kaupunginmuseoon, joka sijaitsee Helsingin vanhimmassa korttelissa. Korttelin vanhin rakennus on museon käytössä oleva vuonna 1757 valmistunut Sederholmin talo. Helsingin kaupunginmuseo pitää sisällään useita erilaisia näyttelyosuusksia ja kokonaisuuksia, joista perheen pienimpiin uppoaa taatusti parhaiten Lasten kaupunki.

Tutustuin lasten kaupunkiin neljä- ja pian kaksivuotiaan kanssa, mutta paikalla hiihteli paljon alakouluikäisiäkin lapsia. Mutulla sanoisin, että museo on oiva kohde alle kymmenenvuotiaille. Museossa oli ehdottomasti parasta se, että esineisiin sai koskea siellä sai leikkiä. Saimme käytettyä museokierrokseen helposti pari tuntia ja lopulta lapsia piti ylipuhua kotiinlähtöön.

Lasten kaupungin alakerrassa aikamatkattiin menneeseen. Vanhassa kaupassa sai tehdä ostoksia; lastata leipää, makkaroita ja kankaita pärekoriin. Kaupan ikkunoista avautui näkymä pieneen kylänraittiin, jossa pääsi ajelemaan hevoskärryllä, ohjaamaan satamaan saapunutta laivaa ja nakuttelemaan kenkiä suutarin pajaan. Alakerrasta löytyi myös teatterin näyttämö lukuisine roolivaatteineen, mutta siihen puuhaan seuralaiseni olivat vielä hivenen liian pieniä. 

Lasten kaupungin yläkertaan on sisustettu vanha koululuokka, jossa hihittelin vanhoille valistustauluille, sekä 70-luvun erittäin retro mummola. Mummolan oranssilta sohvalla saattoi seurata tietokirjojen, viirien ja matkamuistojen kanssa samaan kirjahyllyyn asetetusta pikkuruisesta telkkarista Kyllitätiä ja keittiön puolella puuhastella ruoanlaiton ja reseptien parissa. Omiin lapsiini vanha kunnon puhelin teki selvästi suurimman vaikutuksen.

Yläkerran muissa huoneissa saattoi leikkiä junaradalla ja monikerroksisella nukkekodilla sekä tutustua perinteisempään museomeinkiin eli vitriinien takana oleviin leluihin ja esineisiin. Sieltä bongasin samanlaiset sukset, jotka muistan omalla isällä olleeni sekä joitakin leluja omasta lapsuudestani – taitaisi tämäkin emäntä joutaa jo museoon.

Lasten kaupungin alakerrasta löytyy tila, jossa voi syödä ja lämmittää omia eväitä. Alakerrassa on myös lounasta tarjoava pienehkö kahvila ja lähikortteleissa on lukuisia muita ruokapaikkoja, mikäli hiuko iskee kierroksen aikana. Vaunut ja rattaat tulee parkkeerata sisäpihalla olevaan katokseen.

Lasten kaupunkiin on vapaa pääsy. Museo on avoinna maanantaista perjantaihin klo 11 – 19 ja viikonloppuisin klo 11 – 17. 

Annantalossa

Lapsemme ovat tällä hetkellä kolmena päivänä viikossa hoidossa ja kaksi jäljelläolevaa arkipäivää mennään mallilla emäntä ja muksut. Noille kahdelle päivälle olen keksinyt jotakin pientä tekemistä. Yleensä se on ollut leikkipuistoja tai kirjastoretkiä. Muutama viikko sitten kyselin somen puolella vinkkejä Helsingin keskusta-alueen lapsiystävällisistä kahviloista tai vastaavista, jossa olisi jokin leikkipaikka tai tekemistä muksuille. Yhtenä vinkkinä sain Annantalossa sijaitsevan Skidilän.

Otin tämän Annantalon tarkempaan syyniin ja lähdimme tutustumaan mistä on kyse.

Annantalo sijaitsee ihan Kampin ostoskeskuksen kupeessa. Se on vanha koulu, jonka leveät käytävät kutsuvat juoksemaan ja värikkäät seinäkoristeet tutkailemaan. Helsingin kaupungin ylläpitämässä lasten ja nuorten taidekeskuksessa löytyy kivasti tekemistä niin pienille kuin isommillekin.

Tarjolla on muun muassa vaihtelevia näyttelyitä, työpajoja, tapahtumia ja lasten teatteri-/elokuvaesityksiä. Osaan tapahtumista vaaditaan etukäteisiloittautumista. Kesäaikaan pihan lavalla järjestetään konsertteja ja tanssiesityksiä. Tekemisessä kuultaa osallistumisen helppous ja saavutettavuus.

Me marssimme paikalle sen suuremmitta suunnitelmitta. Minua huvitti talon ulkopuolelle parkkeetattu vaunu- ja ratasrivistö. Tälläista pikkulasten menopelien ulkoparkkeerausta en ikinä nähnyt Irlannissa, vaan kaikki sullottiin sisälle – oli tilaa tai ei.

Lapset ottivat tilan haltuun temmeltämällä käytävillä ja kiipeilemällä portaissa. Suurimpien höyrypäästöjen jälkeen oli aika tutustua näyttelyyn. Käyntihetkellämme esillä oli Anna Seppälän Kaikki kotona -näyttely, joka koostui erityislapsen omaishoitajaäidin yksin ja lapsensa kanssa yhdessä tekemistä maalauksista, piirroksista ja videosta.

Annantalon alakerrassa oleva Skidilä -kahvilasta haimme vatsantäytettä. Tarjolla oli muutamia varsin kohtuuhintaisia kasvis-/vegaanilounas vaihtoehtoja, jotka ainakin meidän porukalle tekivät erinomaisesti kauppansa. Lasten intoutuessa leikkimään Skidilän leluin täytetyssä pikkutalossa hain itselleni kahvikupposen ja tahmean, kardemummalla kyllästetyn korvapuustin – oli muuten todella vaikea perustella itselleni miksen olisi hakenut toista tai kolmattakin.

Pieni retkemme Annantalolle (klik) oli kaikinpuolin onnistunut ja uskon siitä tulevan säännöllisen - epäsäännöllinen vierailupaikkamme.