Olemassaolon todistelua

Alkuun tarina viime perjantai-illalta, sen avulla pääsen pitkällä aasinsillalla varsinaiseen asiaan.

Olimme saaneet perjantai-iltana ruoan syötyä, lasien pohjalla oli vielä muutama tilkka viiniä jäljellä. Puolitoistavuotiaamme oli kieltäytynyt istumasta potalla ja viskannut sen tuohduksissaan pitkin keittiön lattiaa, tyhjän onneksi. Tovi tämän kieltäytymisrituaalin jälkeen haistoi tietysti vaippaan tippuneen lastin. Kutakuinkin samaan aikaan soi ovikello. Ihmettelimme kuka meidän ovikelloamme soittaa perjantai-iltana kun emme edes tunne juuri ketään – no ehkä jollakin naapurilla on asiaa. Ovella olikin TV-lupatarkastaja, joka tuli toteamaan teeveettömän tilanteemme olohuoneeseen ja keittiöön. Saimme puhtaat paperit tarkastajalta, mutta mietin jo tuleeko seuraavaksi paikalle sosiaalitoimi, kun vanhemmat lipittävät viiniä ja lapsi käryää vaipoissaan.

Sitten siihen varsinaiseen aiheeseen. Jotta saisimme virallisia asioitamme eteenpäin kuten avattua pankkitilin, nettiyhteyden, puhelinliittymän jne, meidän tulisi pystyä esittämään niin sanottu ”todistettu osoite”, eli meidän pitäisi pystyä jonkun virallisen kirjeen avulla todistamaan, että asumme siinä osoitteessa jonka olemme ilmoittaneet. Todisteeksi kelpaa esimerkiksi kotiosoitteeseen lähetetty puhelinlasku tai jonkun virallisen/valtiollisen tahon lähettämä lasku tai muu ilmoitus.

Yritimme viikonloppuna käydä avaamassa minulle puhelinliittymää, mutta ennen kuin voin sen saada pitää hakulomakkeeseen antaa irlantilainen tilinumero – no sitä ei vielä ole, koska pankki hyväksyy tilinavaamista vastaan kirjeen jostakin kotiin tulleesta laskusta kuten puhelinlaskusta. Luuppi on valmis. Sentään saimme ostettua paikallisen prepaid -liittymän joka saa luvan palvella siihen saakka kunnes saan itselleni oikean liittymän.

Miehelleni on tullut paikalliselta vesilaitokselta Irish Waterilta kirje ja hän kerkesikin jo riemuitsemaan, että hän pystyy todentamaan osoitteensa sen kirjeen avulla. Riemu päättyi kuitenkin lyhyeen kun kuulimme, että Irish Waterin kirjeitä ei läheskään aina hyväksytä, koska kyseinen laitos tuppaa nostamaan lähes kaikkien paikallisten niskakarvat ylös. Toki näissäkin asioissa on eroja, yhteen pankkiin voi kelvata sellainen todistus mikä ei taas toisessa pankissa mene läpi.

Pähkäillessämme mistä saisin itselleni tuon todistetun osoitteen meille tuli mieleen tuo perjantai-iltainen yllätysvierailu. Kävimme ostamassa itsellemme television ja maksoimme (sen pystyi maksamaan ulkolaisella luottokortilla!!) TV-lupamaksun. Laitoimme maksun minun nimiini. Kun kyseistä veroa ei enää Suomessa makseta erikseen, niin uskaltanen tunnustaa, että tuo TV-lupa on ensimmäinen jonka olen koskaan maksanut. Nyt odottelen, että kyseisestä verosta kolahtaa kirje postiluukkuun ja katsotaan päästäänkö sen paperin kanssa eteenpäin näissä todisteluasioissa. Pitäkää peukkuja! Lupaan pitää teidät ajan tasalla siitä kuinka hommat etenevät.