Päivät vähenevät

Ihannekuva matkavarustuksesta

Nyt on riittänyt ikuiselle vatsajännittjälle töitä. Alkaa lähtö lähestymään. Viime viikot ovat olleet tapahtumarikkaita. Joulunpyhät tuli vietettyä perinteisesti meidän molempien vanhempien luona ja vuosi vaihtui kavereiden keskellä vanhoissa kunnon kotibileissä.

Viikkoa ennen joulua saimme nimittäin vihdoin odotetun tiedon, että meillä on tammikuussa asunto Irlannissa. Hip hip hurraa! Vihdoin konkreettisia askeleita - eikä mennyt kovin viime tinkaan. Mieheni sai edellisellä Irlannin työreissulla sovittua useamman näytön ja se kantoi onneksi hedelmää. Näyttöjen sopiminen ei ollut helpoimmasta päästä - vuokrausfirmat eivät vastanneet sähköpostikyselyihin ja homma lähti aukenemaan vasta kun hän marssi siististi pukeutuneena vuokrafimojen toimistolle ja ilmoitti olevansa kiinnostunut muutamista asunnoista. Itse en ole kyseistä asuntoa vielä nähnyt, muuta kuin valokuvista. Melkoista luottoa siis reilun kymmenen vuoden parisuhteen jälkeen!

Joulun välipäivinä pakkasimme pikaisella aikataululla mukaan lähtevät tavarat. Laatikot tulivat tiistaina ja muuttomiehet hakivat ne torstaina. Irlannissa meitä odottaa kalustettu asunto, joten huonekalut jäävät muutamia pieniä poikkeuksia lukuunottamatta Suomeen.

...ja osa totuudesta

Toissapäivänä muutolle tuli vielä konkreettisempia sävyjä, kun mieheni lähti rinkka selässä ja pukupussi toisella olalla matkaan. Minä jään vielä muutamaksi viikoksi Suomeen järjestelemään asioita ja viettämään yh-elämää vauhdikkaan tyttäremme kanssa. Tarkoitus olisi täräyttää paikalle kutakuinkin samoihin aikoihin romukuormamme kanssa. Toivottavasti saamme sinä aikana nauttia vielä lumisateesta, pulkamäistä, pullasta ja kavereiden tapaamisista.