Vesiputous ja arjen odottelua

Olen vesiputousfani. Kun olen reissannut itsekseni tai yhdessä miehen kanssa olen aina selvitellyt löytyykö jostakin kohteen läheltä vesiputousta. Tämä ei tietenkään ole pätenyt kaupunkilomiin vaan niihin luontoreissukohteisiin. Ja mahtavia vesiputouksia olen päässyt näkemäänkin! Tänään sain taas uuden raksin vesiputoustaulukkooni. No ei mulla oikeasti mitään taulukkoa ole. Luulitte kuitenkin.

Käytiin retkellä Torcin putouksella, joka sijaitsee taas sen rapian puolen tunnin ajomatkan päässä meidän tölliltä. Tai siis pitäisi sijaita. Juututtiin nimittäin ruuhkaan ja matkantekoon hupenikin aikalailla enemmän aikaa. Kohteessa oli todella vehreää ja vihreää. Bonuksena tietysti vielä raitis ilma ja putouksen rauhoittava ja jatkuva kohina. Vesiputoukselta lähti kävelyreitti, joka alkoi aikamoisella porrasnousulla. Jonkin matkaa kivuttiinkin ylös, mutta koska reitin todellisesta mitasta ei ollut tietoa, päätettiin kuitenkin palata takaisin lähtöpisteeseen. Nappula nimittäin kulki porrasosuudet parhailla näkymillä eli hartioilla ja tasaisemmat osuudet käveli, mikä on aika hidasta puuhaa, koska mukaan kerätään kaikki käsiin mahtuvat kivet ja kepit. Sen verran kuitenkin kivuttiin että päästiin nauttimaan kauniista maisemista, vaikka eipä nuo paikat pääse kuvissa niin hyvin esiin kuin todellisuudessa.

Vesiputousfiilistelyn lisäksi täällä on jo odoteltu arjen alkamista. Kuten jossakin aiemmassa tekstissä mainitsinkin, on täällä Irlannissa ollut kaksi viikkoa kestävä koululaisten pääsiäisloma. Loma on vaikuttanut meihinkin sillä tavoin, että minun ja Nappulan viikoittaiset harrasteet ovat olleet tauolla. Huomenna päästään pitkästä aikaan taaperokerhoon ja myöhemmin viikolla paljon odotettuun muskariin. Nappula on kysellyt jo kohta kaksi viikkoa "Tänään muskariin?". Ja aina on irronnut sama vastaus "tänään ei ole muskaria, vielä pitää odottaa muutama päivä".

Kelit ovat todellakin olleet kohdallaan nämä pari viikkoa. Kunnon kevättä pukannut. Se on toki tarkoittanut sitä, että kaupunkimme ainoa leikkipuisto on ollut tupaten täynnä. Muutamana aamupäivänä olen käynyt siellä kuluneiden viikkojen aikana. Iltapäivisin sinne ei ole mitään asiaa, sillä puisto on täyteen ammuttu ja Nappula jäisi vain isompien lasten jalkoihin.

Harrasteiden jatkuminen tarkoittaa minullekin sosiaalisen elämän heräämistä. Monet tutut ovat olleet reissuilla näiden lomaviikkojen aikana, heillä on ollut sukulaisia kylässä kotopuolesta tai ovat olleet muuten vain kiireisiä. Pitkälti olemme kuluttaneet päiviä kahden, joten muu seura on enemmän kuin tervetullutta.

Keväistä alkavaa viikkoa sinne ruutujen toiselle puolelle!