Sinivalkoisia viestejä ja puhdetöitä

Alkoi jo näyttämään siltä, että grande catastrophe on tapahtumassa. Nappula on kolmena edellisenä päivänä jättänyt päikkärit nukkumatta, tai on se jokaisena päivänä nukkunut sen 20 minuuttia normaalin puolentoista – hyvällä tuurilla kahden tunnin sijaan. Olin jo ihan kauhuissani, että nytkö se mun päivittäinen "vapaa aika" on ohi? Se aika jolloin kirjoitetaan blogia, hörpitään rauhassa kahvia, hoidetaan asioita, luetaan kirjaa ja roikutaan netissä. No joutuu silloin monesti kotitöitäkin tekemään, riippuen sitä mitä soppia anti masterchef on päättänyt illalliseksi loihtia. Toivottavasti lyhyttäkin lyhemmät päikkärit ovat olleet jämäkän yskän syytä ja pian palataan takaisin normaalimoodiin.

Leikkuuhommia

Olemme yrittäneet useamman viikon ajan saada yhteyttä vuokranantajaamme, ruoholeikkuri- ja usean muun asian tiimoilta. Tuloksetta. Myös vuokranvälitystoimistolle on laitettu muutama sähköpostiyhteydenotto. Ei vastauksia. Mies meni viime perjantaina töiden jälkeen käymään vuokranvälitystoimistossa. Väittivät, etteivät ole saaneet meiltä yhtäkään sähköpostia. Keskustelun tuloksena oli kutakuinkin se, että vuokranantajaa ei kiinnosta korjata tai säätää mitään "pikkujuttuja", joita olimme toivoneet. Hän tulee ainoastaan vastaan, jos pesukone, jääkaappi tms. sanoo sopimuksena irti.

Olin jo parin viikon ajan kävellyt hieman häpeissäni meidän torpalle, koska ylikasvanut ruoho alkoi antamaan viiteitä kulmakunnan häpeäpilkun tittelistä. Oloa kuitenkin helpotti hivenen, että toisilta seinänaapureilta ruoho on vielä leikkaamatta – heillä tosin lapset ovat leikeissään talloneet sen lysyyn. Täällä kun on noin muuten monella vatupassisuoraan leikattua pensasaitaa ja hienoja istutuksia.

Kun selvisi, ettei vuokranantajalla ole antaa meille mitään varaleikkurin-varaleikkuria. Päätimme ostaa oman. Olin jo tätä ennen selaillut paikallisesta Torista käytettyjä ruohonleikkureita, selvitellyt niiden vuokramahdollisuutta sekä kysellyt naapurustoon ruohoa leikkaamaan tulleelta mieheltä hänen taksojaan. Koska pihamme on hyvinkin kompakti, varastotila pieni ja Suomessa meillä ei ole tällä erää käyttöä ruohonleikkurille, päädyimme sellaiseen vanhanaikaiseen työnnettävään malliin. Ilman bensoja, päältä istuttavia ominaisuuksia ja muita herkkuja.

Mies, että emäntä viettivät hikisiä tunteja upouuden leikkurin parissa. Ei tarvinnut miettiä jumppaan lähtöä, kun jurrutti ylikasvanutta ruohoa lakoon. Kaikesta huolimatta rouskuttaja ajoi asiansa ja uskon, että seuraavalla kerralla homma on monin verroin miellyttävämpää, kun lähdetään vähän matalammista lähtötilanteesta liikenteeseen.

Ja pesupuuhia

Jokakeväinen murheenkryyni – ikkunoidenpesu on saatu suoritettua. Täällä homma oli itseasiassa huomattavasti miellyttävämpää. Ei ollut kolmien ikkunoiden avaamista. Selvisi alakerrassa kahdella pesukerralla per ikkuna ja ylhäällä yhdellä. Saisihan ne ulkopuolelta yläkerrassakin pestä, mutta sitä varten tarvitsisi kunnon tikapuut ja niille kiipeäjän. Ikkunoita kun ei saa auki, tuuletusikkunoita lukuun ottamatta. Eilen tietysti huomasin, että linnut olivat käyneet herkuttelemassa pihan rajalla olevan puun marjoilla ja jättäneet sinivalkoisia ruikkuja juuri pestyihin ikkunoihin. Taitavat tietää, että meille on tulossa pääsiäiseksi Suomivieraita...

Paskaläikkien ja ruohontupsujen sijaan kuvituksena on otoksia viime sunnuntain metsäretkeltä. Kerroksellista kasvillisuutta ihaillen olo oli hetkittäin kuin olisi ollut sademetsässä, ilman lämpötila palautti kuitenkin nopeasti todellisuuteen. No näissä metsissä ei tarvitse onneksi pelätä myrkkyhämähäkkejä tai käärmeitä. Käärmeitä kun ei tällä saarella edes luonnonvaraisena elä.