Ensiaskeleet irlantilaiseen päivähoitoon

Nyt se viimein alkoi eli Nappulan päivähoito. Päivähoidosta ja hoitopaikan etsimiseen liittyvät aiemmat kirjoitukset löytyvät täältä ja täältä.

Onhan tästä kotona jo puhuttu monet viikot tsemppaushengessä "pian pääset päiväkotiin, siellä on monia muita lapsia, joiden kanssa pääset leikkimään".

Ja noh, myönnettäkön on sitä tullut käytettyä myös uhkailutarkoituksessa.

- Koitappas nyt syödä.

- (loputonta säätöä) Äiti auttaa!

- Olet jo iso tyttö, osaat kyllä syödä itsekin.

- Äiti auttaa!

- Tiiätkö, menet pian sinne päiväkotiin. Siellä täytyy syödä itse. Siellä on paljon lapsia, eikä tädit ehdi auttamaan kaikkia syömisen kanssa. Nyt on hyvä hetki harjoitella.

- Päiväkodissa ei pelleillä!

Uskon, että hän on täysin valmis aloittamaan päivähoidon, mutta tietysti jännittää kuinka hän siellä kielitaidottomana pärjää. Suomea suusta sinkoaa kuin Mertarannalta konsanaan, mutta nekin muutamat englanninkielen sanat, jotka olivat hallussa vielä keväällä, ovat kadonneet sanavarastosta kesän aikana. Muuten Nappulan on pääsääntöiesti reipas ja itsenäisenoloinen tapaus, mutta selvästi arastelee alkuun kun paikalla on vieraita ihmisiä, olivatpa sitten lapsia tai aikuisia.

Näiden saatetarinoiden myötä se ensimmäinen päiväkotipäivä koitti tällä viikolla. Olin pakannut saamani ohjeistuksen mukaan tarvittavat tavarat eli vaihtovaatteet, vaipat, wet wipesit ja juomapullon. Täällä lapsi tunnutaan vaipanvaihdon jälkeen puhdistamaan aina noilla märkäpyyhkeillä. Itse olen luottanut kotona ollessa veden voimaan, mutta liikkeellä ollessa nuo märkäpyyhkeet jäävät usein käytännössä ainoiksi varteenotettaviksi vaihtoehdoiksi.

Ensimmäinen hoitoviikko on ollut harjoitteluviikko. Minulle annettiin ohjeeksi jättää lapsi ensin vain puoleksi tunniksi hoitoon ja mikäli kaikki menee hyvin, kasvattaa aikaa vähän kerrallaan. Ensimmäisenä päivänä Nappula oli siellä puoli tuntia. Lähdin siis itse tuoksi ajaksi pois, enkä mennyt mukaan tutustumaan, kuten olen ymmärtänyt, että ainakin suomalaisissa päiväkodeissa alkuun tehdään. Meillähän oli tämän vuoden tammikuulle Nappulalle päivähoitopaikka Suomesta, mutta tämän ulkomaillemuuton vuoksi emme koskaan tulleet aloittaneeksi siellä.

Ensimmäinen päivä alkoi itkulla, kun hoitotäti tuli ja nappasi hänet syliinsä. "You have better go", hän sanoi minulle. Ei siis mitään extrahaleja tai muuta lirkutteluja. Ovi kiinni ja menoksi. Itku oli kuulemma loppunut heti kun hän oli päässyt varsinaiseen hoitohuoneeseen.

Seuraavana päivänä hän oli hoidossa 45 min ja kolmantena reilun tunnin. Itkukaava on toistunut samana minun annettua hänet hoitajalle, mutta loppunut kuulemma joka päivä melkein saman tien. Kyselin, onko hän tehnyt siellä mitään tai leikkinyt muiden lasten kanssa. Ensimmäinen päivä oli mennyt pitkälti hoitajan sylissä, toisena lelut olivat alkaneet jo kiinnostaa enemmän ja kolmantena lelut olivat selkeästi vieneet voiton.

Kysyessäni hoitopäivien päätteeksi "Oliko päiväkodissa kivaa?" On vastaus ollut "oli". Mikä sinänsä on hyvin positiivista, koska perusvastaus lähes kaikkeen on nykyään "ei". Viimeisen kokeilupäivän päätteeksi Nappula totesi minulle "mennään huomennakin päiväkotiin". Tässä vaiheessa piti tuottaa pettymys ja kertoa, että seuraavan kerran mennään vasta ensi viikolla.

Alkuaskeleet päivähoidon suhteen ovat olleet siis kovin lupaavia ja tuntuu, että tästä on hyvä jatkaa. Nappulan hoidossaan ja emännän käydessä sillä välin kävelyllä tai kahvilla läheisellä huolttiksella. Melkoiseksi luksukseksi päässyt tämä elämä solahtamaan :)

Kunhan harjoittelujaksosta päästään eteenpäin, on Nappula menossa kolmena puolikkaana päivänä hoitoon. Jatkossa nuo kolme päivää ovat tarpeiden mukaan muutettavissa kolmeksi kokonaiseksi päiväksi.

Päivähoidosta ja sen myötä tulevasta kielenkehityksestä piisaa varmasti juttua lisää vielä tuonnempana. Löytyykö sieltä lukijoista muita, kuka on mennyt vieraskieliseen hoitoon tai laittanut lapsensa sellaiseen? Olisi kiva kuulla kokemuksista!