Kuorsaava sika ja sen kaverit

Vietimme sunnuntaita meidän lähikaupungissa Killarneyssa, joka on yksi Irlannin suosituimpia matkakohteita. Killarneyssa on tullut käytyä monesti aiemminkin, vaikka postaus kaupungista on edelleen tekemättä. Tällä kertaa vierailimme siellä lähinnä myöhäisen lounaan ja kahvittelun merkeissä, sillä päivän varsinainen ohjelma oli hyvinkin eläinpainotteinen ja sijaitsi pienen ajomatkan päässä kaupungin ulkopuolella. Kävimme tutustumassa Kennedy Pet Farmiin eli kotieläintilaan.

Luonnonkauniiden maisemien keskellä olevalla farmilla puput, marsut, kanat, kilit, lampaat ja peurat kuljeskelivat vapaina. Ja tulivat uteliaina tutustumaan uusiin tulijoihin. Vapaana olevia eläimiä sai silitellä ja ottaa - tai ainakin yrittää ottaa – syliin.

Peurat – kotoisammin bambit olivat erityisen kiinnostuneita mukana olleista matkarattaista ja niiden sisällöstä. Syötävästä sellaisesta. Ja humps vain, niin peurakaksikko oli löytänyt rattaiden tavaratilasta pussin, johon oli pakannut parit banskut matkaevääksi. Olivat varmaan tyytyväisiä, etten ollut laittanut niitä liiskaantuneiden retkibanaaneiden pelossa laukun sisälle. Mutta niinhän siinä kävi, että emäntä oli tämän pakkausratkaisun jälkeen yhtä banaania köyhempi. Yrittäessäni pelastaa jäljellä olevia retkieväitä bambi (joka ei enää tässä vaiheessa ollut pelkästään sellainen suloinen ja kömpelö Disney -piirrettyjen ilmentymä) äännähteli ja näytteli minulle hampaitaan. Päätin silti pitää pintani ja pelastin ne eväät mitä pelastettavissa oli ja pakkasin ne tällä kertaa vähän parempaan suojaan.

Vapaana kulkevien eläinten lisäksi aitaukseen pääsi paijailemaan koiranpentuja. Ja muuten saattoi ihmetellä aitauksissa olevia hevosia, aaseja, isompia lintuja sekä lehmiä.

Nappula oli jo suuntaamassa yhdelle kotieläintilan monista leikkipuistoista, kun kuulimme muurin takaa hyvin syvää ja maaperää tutisuttavaa kuorsausta. Ja ketkäs ne siellä, muut kuin kolme isoa roikkovatsasikaa kuorsasivat kilpaa. Ei paljon ympärillä olevan maailman meno heitä hetkauttanut. Kävellessämme myöhemmin saman aitauksen ohi, olivat samat kaverit heränneet mitäpä muuta kuin syömään. Ja taas oli melkoinen massutuksen ja röhkinän ääni ilmassa. Täytyy sanoa, että ainakin ruokailun äänet menivät yksi yhteen sikamaisen käytöksen kanssa.

Kennedy Pet Farm osoittautui täsmäosumaksi Nappulan ikäiselle kaksivuotiaalle, joka tunnistaa eläimiä ja saa positiivisia kiksejä eläinten ympärillä pörräämisestä ja niiden silittelystä ja ruokkimisesta. Kohde oli lisäksi sopivan kompaktin kokoinen, mutta silti tekemistä löytyi mukavasti. Paikka sopii mainiosti alle kouluikäisille ja miksei vanhemmillekin lapsille – varsinkin jos fanittaa eläimiä. Ja bonuksena samoilta seuduilta löytyy monta muutakin vierailemisen arvoista kohdetta yhdistettäväksi reissupäivään.