Pientä purnausta

Ei ole tämän blogin päivittäminen soljunut viime aikoina ihan niin jouhevasti viime aikoina, kun olisin toivonut. Ja kuten aina, siihen löytyy selityksiä. 

Nappula on kolmena päivänä viikossa muutamat tunnit hoidossa ja kuvittelen aina niinä päivinä että nythän tässä on hyvin aikaa kirjoittaa. Siis kaikkien niiden muiden asioiden lisäksi, joita yritän hoitaa silloin kun on vain yksi lapsi kuvioissa. No, eihän tuo ole ihan putkeen mennyt. Paddy on nimittäin salakavalasti päättänyt, että päiväunien nukkuminen on yliarvostettua toimintaa. Lyhyet tai mahdollisesti pidemmät tirsat voi ottaa liikkuvissa vaunuissa, mutta muuten Nukkumatin hommat ovat aika lailla siinä. Ainakin jos edes annan pienen toivonrippeen sille, että nyt se lapsi on syvässä unessa, nytpä asetun tähän sohvankulmalle näpyttelemään. Menee ehkä kaksi minuuttia ja se hetki oli sitten siinä. Itsehän tykkään kirjoittaa hiljaisuudessa. Taustamusiikkikin onnistuu tai joku kahvilanhäly, muttei sellainen mekkala, jolla yritetään kalastella huomiotani ja ajatus katkeaa tuon tuosta.

Nappulan ollessa kotona vauhtia yleensä piisaa noin muuten enemmän, toki myös Paddylle riittää enemmän seurattavaa kun tämän emännän löntystely. Nappulan muu käytös ei tosin helpota kirjoitushommia. Itkupotkuraivareita ja manaajahuutoa tulee tuosta vipeltäjästä kiitettävän monta kertaa päivässä. Milloin mistäkin syystä. Yleensä en edes pääse kärryille mistä kenkää milloinkin puristaa. No yleisesti ottaen kaikki tuntuu olevan ja menevän väärin. Kuinkas muuten. Että jos joku tietää mistä niitä varahermoja saa ostaa, niin saa mieluusti vinkata!

Iltaisin kun mies on tullut kotiin ja Nappula saatettu höyhensaarille, on yleensä (ellei sitten ole Paddyn konsertti-ilta) vähän rauhallisempaa ja kirjoittamiselle suodaan jonkinlaiset mahdollisuudet. Miehen kanssakin on tietysti ihan mukava vaihtaa joku sananen. Tai sitten irroittautua hetkeksi ja käydä tekemässä pieni kävelylenkki, juoksemassa tai vaikka riuhtomassa rikkaruohoja kukkapenkistä. Siis siitä penkistä, johon olen istuttanut jo kolmet kukat tämän kevään-kesän aikana ja jotka lieroetanat ovat hotkineet suuhunsa. Tai sitten käydä vain rauhassa suihkussa. Ilman, että suihkun kohinan takaa kuuluu kitarisat suorana huudettua mekkalaa tai toinen on löytänyt tiensä kylpyhuoneeseen ja kysyy kahdenkymmenen sekunnin välein suihkukaapin oven takana joko oven saa avata? Ja nyt en puhu miehestäni.

Omia, vaikkakin tänä päivänä kovin katkonaisia yöunia arvostan sen verran korkealle, että niistä en suostu kovin paljoa tinkimään, vaikka noin yleisesti ottaen olen enemmän kukkuja kuin aikainen herääjä.

Näiden pikkuhaittojen lisäksi kirjoitushommia ovat haitanneet erinäiset tekniset ongelmat, joita on viime aikoina tipahdellut tielle yksi jos toinenkin.

Noniin, tulipa sitten purnattua.

Nyt on käytetty kaikki sellaiset puolivalmiiksi, jossakin välissä kirjoitetut ja ennen julkaisua vähän viilatut postaukset. Muistikirjasta löytyy vielä monia kirjoittamattomia aiheita, toivotaan että "yhteistyökumppanini" sallivat niistä kirjoittamisen, myös niistä aiheista, jotka vaativat vähän enemmän taustatyötä. Olen huomannut sen, että aina kun tauko venyy pidemmäksi, on aloittaminen aina hippusen hankalampaa. Niitä rauhallisempia päiviä odotellessa!