Meillä oli jo suunniteltuna muuta pientä tutustumiskohdetta viikonlopulle, mutta kun kaverini viestitteli, että ovat menossa sunnuntaina katsomaan matsia ja kyselivät haluaisimmeko lähteä mukaan, siinä vaiheessa olivat omat alustavat suunnitelmat jo melkein unohtuneet. Varsinkin kun mies totesi en tiedä tuleeko siitä pelin seuraamisesta näiden lasten kanssa oikein mitään. Mitä jos sinä menet sinne? Olen kuitenkin muutamissa matseissa käynyt. Pumppaa maitoa pulloon, niin menen lasten kanssa siksi aikaa vaikka puistoon. Mietin tarjousta ehkä puoli sekuntia.
Tällä kertaa vuorossa oli Irlannin suosituimman lajin eli Gaelic Football :n seuraaminen. Pelipaidan puutteessa puin päälle vihreän paidan, onhan se kotijoukkueemme väri. Kotijoukkueemme on Kerry eli samanniminen kuin tämä kreivikunta, jossa asumme. Kotijoukkueemme on siitä erikoinen, että sen kotipelejä pelataan kahdella eri stadionilla, sekä Traleessa, jossa me asumme, että puolen tunnin ajomatkan päässä Killarneyssa. Ylimmällä sarjatasolla joukkueita on kaikkiaan 26, yksi jokaisesta kreivikunnasta. Keskenään pelaavia joukkueita on jaoteltu maakuntien mukaan. Ottelukausi tällä sarjatasolla on kovin lyhyt, se kestää vain huhtikuulta syyskuulle. Lyhyttä kautta taitaa isolta osalta selittää se, että pelaajat eivät ole ammattilaisia. He eivät saa pelaamisesta palkkaa, vaan käyvät päivätöissä. Sponsoritukea he toki saavat autojen yms. muodossa. Ottelut käydään viikonloppuisin.
Kosketukseni kyseiseen lajiin, oli ennen tämän matsin seuraamista; satunnaisten ottelupätkien toisella silmällä seuraaminen telkkarista sekä jutut, joita mies on kertonut kun hän on käynyt muutamissa matseissa. Varsin vahvalla pohjalla siis! Nyt ei auttanut kuin mennä silmä kovana katsomoon ja yrittää saada jotakin tolkkua pelin ideasta.
Gaelic Footballia pelataan hieman tavallista jalkapallokenttää suuremmalla viheriöllä. Maalit ovat samankokoiset kuin jalkapallossa, mutta maalin päällä on lisäksi korkeat tolpat, samaan tyyliin kuin amerikkalaisessa jalkapallossa. Jalkapallomaaliin tehdystä maalista saa kolme pistettä ja tolppien välistä menneestä pallosta yhden pisteen. Kentällisessä on 15 pelaajaa ja maalivahti. Peliä pelataan normikokoisella jalkapallolla, mutta mikäli käsitin oikein, niin pallo on vähän painavampi kuin tavanomainen jalkapallo. Palloa saa tässä pelissä potkia, kuljettaa käsissä ja pomputtaa. Eli ensikertalaisen emännän silmin kombo jalkapalloa ja käsipalloa. Käsissä palloa saa pitää neljän askeleen verran, jonka jälkeen sitä täytyy joko pomputtaa, potkaista tai syöttää toiselle pelaajalle. Pelissä näkyi myös paljon lentopallohenkistä syöttelyä, kun pallo lyötiin nyrkillä. Ottelu koostuu kahdesta 35 minuuttia pitkästä erästä ja vartin erätauosta.
Olen antanut itseni ymmärtää, että Gaelic Football on tavattoman suosittu laji, mutta siitä huolimatta totuus yllätti täysin. Tämä ottelu pelattiin Killarneyn stadionilla, jonne meiltä ajaa kotoa puoli tuntia. Aika moni muukin oli näemmä matkalla samaan suuntaan, sillä liikenne oli loppumatkan ihan tukossa ja matkantekoon kului reilusti yli tunti aikaa. Toki nyt on myös sesonki päällä ja turisteja liikenteessä, mutta silti. Enkä enää ihmetellyt ruuhkia kun kuulin ottelun katsojamäärän. Yli 16 000 katsojaa! Ja siihen oli laskettu vain lipun ostaneet, ei pieniä lapsia, jotka pääsivät ilmaiseksi otteluun. Katsojia oli enemmän kuin koko Killarneyssa on asukkaita, eikä stadion ollut edes täynnä. Täten voinen siis unohtaa usein käyttämän sanonnan sakkia ku SaiPan pelissä.
Gaelic Football osoittautui vauhdikkaaksi lajiksi, jota oli kiva seurata. Tapahtumia riitti, kontaktia tuli silleen sopivasti, vaikka varsinainen jännitys pelistä puuttui, sillä kotijoukkue vei vastustaja Clarea kuin pässiä narussa. Katsomossa oli mukavasti tunnelmaa ja ylipäätään tunnelma oli lämminhenkistä. Oikein hyvin sitä olisi voinut lastenkin kanssakin mennä katsomaan. Kerry voitti ottelun pistein 32 - 10.
Pelin jälkeen viheriölle sai mennä vielä kuvauttamaan itseään muutamien pelaajien kanssa, sekä hakemaan nimikirjoituksia.
Innostuin tuosta pelistä sen verran, että uskon, ettei tämä jäänyt viimeiseksi käyntikerraksi. Ja lämmin suositus muuten myös kevään ja alkusyksyn välillä Irlantiin matkaaville penkkiurheilua harrastaville turisteille, jotka haluavat saada kosketuksen paikalliseen lajiin. Menkää katsomaan Gaelic Footballia! Tämän ylimmän sarjatason lisäksi pyörii kaikenlaista alemman tason kyläliigaa, joten otteluita varmasti löytyy.
Aiemmin ilmestyneet sporttikornerit:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kiva kun kommentoit!