24. marraskuuta 2018

Pieni irtiotto

Look left, elefanttikassi, finlayson, clarks nilkkurit

On ollut niitä monesti mainittuja huonosti nukuttuja öitä. Pitkiä päiviä lasten kanssa ja vielä kirsikkana kakun päälle oma ja Paddyn sairastelukierre, jonka seurauksena poistuin yli viikon ajan kotoa vain sen verran, että vein ja hain Nappulan Pre-Schooliin. Kun pääsin vihdoin lepäilyn ja Family Doctorimme määräämien nappien myötä parempaan kuntoon, päätin että on aika tehdä edes ihan pieni irtiotto.

Irtiotto, johon kuuluu päivä ilman muuta perhettä. Päivä, jolloin en siivoa keittiötä lukemattomia kertoja. Päivä ilman sähellystä. Päivä jolloin saan syödä ruoan omaan tahtiin alusta loppuun, ilman kymmentä keskeytystä ja päivä, jolloin kahvinkin saa nauttia juuri sopivan lämpöisenä.

Käydessäni sairaskertomukseni kanssa Family Doctorin pakeilla, hän sanoi kirjoittavansa minulle myös reseptin yhteen omaan hotelliyöhön tai vähintäänkin päivään day spassa. Näytin ehdottoman vihreää valoa hänen ehdotukselle ja muistin mainita (ehkä jopa muutamaan kertaan) tästä miehelleni. 

En lähtenyt vielä reseptinmukaiselle hotellilomalle, mutta otin kuitenkin bussin alleni ja köröttelin päiväksi parin tunnin matkan päähän lähimpään isompaan kaupunkiin Limerickiin.
Limerick, tiilitalot, punatiili

Limerick, puisto, syyslehdet, värikkäät hevospatsaat

Ja tiedättekö. Tekipä Eetvarttia. 

Kävellä kaduilla ihan niin kuin normaalit ihmiset, kun sain kerrankin edetä ilman rattaita. 

Istua kahvilla juuri sen aikaa kun halusin. 

Haahuilla kaduilla ja Milk Marketissa seuraamassa ihmiskuhinaa ja kuuntelemassa taitavia katumuusikoita.

Ja mikä tärkeintä, syödä rauhassa.

Hulluttelin jopa sen verran, että käytin kaula- ja korvakoruja. Sellaisia isoja, joissa yleensä roikuttaisiin kiinni.
Limerick, culture, jatuli korvikset

Olin ajatellut käydä Limerickin tärkeimmässä nähtävyydessä, King John's Castlessa. Siitähän olisi saanut vaikka oman blogipostauksensa, mutta eipä sitten ollutkaan perille päästessä sellainen linnaolo. Menin sen sijaan taidemuseoon. Edellisestä näyttelykäynnistä olikin jo ehtinyt kulumaan aikaa.

Entäpä ne bussimatkat. Loistavaa aikaa lukea kirjaa ja näpytellä tämä teksti.

Vaikken lääkäri olekaan, niin tällaista minäkin määräisin monelle hässäkkäelämää elävälle.
Limerick, tiilitalo, värikkäät ovet, irlanti

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kiva kun kommentoit!