Limerickin linna

Jos olet kiinnostunut linnoista, niin tältä saarelta niitä löytyy yksi jos toinenkin. Iso osa linnoista on enemmän tai vähemmän raunioita, joista on lähinnä jäljellä tornit ja jokunen pala entistä muuria. Mutta paljon löytyy niitäkin linnoja, jotka ovat edelleen hyvässä kunnossa ja joihin pääsee tutustumaan. Yksi näistä linnoista on Limerickin keskustassa sijaitseva King John's Castle. Linna rakennettiin kaupunkia halkovan leveän Shannon joen keskellä olevalle King's Islandille Normannien toimesta 1100-luvulla.

King John's Castle on säilynyt melko hyvin ja seisoo edelleen jykevänä vuolaana virtaavan Shannon joen törmällä. Linnan sisääntulon yhteyteen on tehty museo, joka kertoo varsin kattavasti niin Irlannin historiasta kuin linnan syntyvaiheista. Oma Irlannin historian tuntemukseni on hävettävän huonoa ja huonoksi se jäi tämänkin reissun osalta, vaikka tarjontaa sen tutustumiseen olisi ollut. Huonosta historiaan tutustumisesta pitivät huolen mukana olleet kaksi pientä linnaan tutustujaa. Museo-osassa oli huomioitu varsin kivasti pienempiäkin museovieraita ja heitä varten oli erilaisia pieniä tehtäviä, lokeroita avattavaksi ja tunneli möyrittäväksi. Pientä puuhaa ja tutkailtavaa riitti lapsille ja lapsenmielisille.

Museo-osion jälkeen pääsi kurkkimaan kaivauksia viikinkien ajalta. Viikingit ovat perustaneet Limerickin kaupungin 800-luvulla.

King John's Castlessa oli verrattain iso sisäpiha. Siellä oli juuri päättymässä keskiaikainen miekkailunäytös kun saavuimme paikalle.

Linnan parhaiten säilyneisiin osiin pääsi tutustumaan. Ylös torneihin veivät kapeat kierreportaat. Tornihuoneisiin oli sisustettu muutamia huoneita ja taulu-tvnäyttöjen avulla pääsi tutustumaan tarinoihin linnan muinaisesta elämästä. Torneista avautuivat hienot maisemat yli Limerickin. Sen verran navakka tuuli puhalteli meidän tutustumispäivänä linnan tornien huoneisiin, että aikalailla siellä on saanut aikanaan kääriytyä lampaan villaan ja pistää töppöstä toisen eteen, että on saanut pidettyä itsensä lämpimänä.

Nykyisin linnan torniosiota asuttivat pulut. Jokaisesta syvästä ikkuna-aukosta tuntui löytyvän pulun pesä. Kaupunkiasumista parhaimmillaan! Kolmevuotiaan Nappulan suurimpaan linnaelämykseen taisikin kuulua linnun pesältä toiselle juokseminen ja asukeille annetut tervehdykset Hello bird!

King John's Castle on avoinna ympäri vuoden. Kesäkautena pidennetty aukioloaika.

Lipunhinta aikuisilta 13€.

Esteetön sisäänpääsy museo-osioon ja linnan pihaan. Varsinaiseen linnaan ei pääse pyörätuolilla tai rattailla.

______________________

Lisää linnapostauksia:

Kilkenny

Killarney
Kakulla linnassa

Limerick postauksia:

Limerickin toinen mahdollisuus

Pieni irtiotto

On ollut niitä monesti mainittuja huonosti nukuttuja öitä. Pitkiä päiviä lasten kanssa ja vielä kirsikkana kakun päälle oma ja Paddyn sairastelukierre, jonka seurauksena poistuin yli viikon ajan kotoa vain sen verran, että vein ja hain Nappulan Pre-Schooliin. Kun pääsin vihdoin lepäilyn ja Family Doctorimme määräämien nappien myötä parempaan kuntoon, päätin että on aika tehdä edes ihan pieni irtiotto.

Irtiotto, johon kuuluu päivä ilman muuta perhettä. Päivä, jolloin en siivoa keittiötä lukemattomia kertoja. Päivä ilman sähellystä. Päivä jolloin saan syödä ruoan omaan tahtiin alusta loppuun, ilman kymmentä keskeytystä ja päivä, jolloin kahvinkin saa nauttia juuri sopivan lämpöisenä.

Käydessäni sairaskertomukseni kanssa Family Doctorin pakeilla, hän sanoi kirjoittavansa minulle myös reseptin yhteen omaan hotelliyöhön tai vähintäänkin päivään day spassa. Näytin ehdottoman vihreää valoa hänen ehdotukselle ja muistin mainita (ehkä jopa muutamaan kertaan) tästä miehelleni. 

En lähtenyt vielä reseptinmukaiselle hotellilomalle, mutta otin kuitenkin bussin alleni ja köröttelin päiväksi parin tunnin matkan päähän lähimpään isompaan kaupunkiin Limerickiin.

Ja tiedättekö. Tekipä Eetvarttia. 

Kävellä kaduilla ihan niin kuin normaalit ihmiset, kun sain kerrankin edetä ilman rattaita. 

Istua kahvilla juuri sen aikaa kun halusin. 

Haahuilla kaduilla ja Milk Marketissa seuraamassa ihmiskuhinaa ja kuuntelemassa taitavia katumuusikoita.

Ja mikä tärkeintä, syödä rauhassa.

Hulluttelin jopa sen verran, että käytin kaula- ja korvakoruja. Sellaisia isoja, joissa yleensä roikuttaisiin kiinni.

Olin ajatellut käydä Limerickin tärkeimmässä nähtävyydessä, King John's Castlessa. Siitähän olisi saanut vaikka oman blogipostauksensa, mutta eipä sitten ollutkaan perille päästessä sellainen linnaolo. Menin sen sijaan taidemuseoon. Edellisestä näyttelykäynnistä olikin jo ehtinyt kulumaan aikaa.

Entäpä ne bussimatkat. Loistavaa aikaa lukea kirjaa ja näpytellä tämä teksti.

Vaikken lääkäri olekaan, niin tällaista minäkin määräisin monelle hässäkkäelämää elävälle.

Limerickin toinen mahdollisuus

Kävin vajaat puolitoista vuotta sitten ensimmäistä kertaa Irlannissa ”tutkimusretkellä” eli kartoittamassa paikkoja minne voisimme muuttaa. Karrikoiden olimme miehen kanssa piirtäneet harppilla kartalle alueen, jonka sisältä katsoimme potentiaalisia asettumispaikkoja.

Yhtenä vierailukohteena meillä oli tuolloin Irlannin kolmanneksi suurin kaupunki Limerick. Se olikin läpikäymistämme paikoista selkeästi suurin. Lähtökohtaisesti olin ajatellut, että isompi paikka on parempi, koska mahdollisuuksia kaikenlaiselle tekemiselle on niin paljon enemmän ja toisaalta olen myös tottunut asumaan kunnon kokoisessa kaupungissa.

Ensi visiitin perusteella minulle jäi kaupungista kuitenkin aika rähmäinen mielikuva. Tuolla kertaa lähinnä haahuilimme päämäärättömästi ympäriinsä ja yritimme niin sanotusti saada noin vuorokaudessa kaupungin haltuun ja luomaan siitä jonkinlaisen mielikuvan. Satuimmepa kävelemään yhdenkin asuinalueen läpi, josta pystyi heti suoralta kädeltä sanomaan, että tänne en ikinä haluaisi muuttaa. Tietysti isossa kaupungissa näkyvät selkeästi hyvät ja huonot alueet ja ne olisi pitänyt selvittää hyvin etukäteen, jos olisimme Limerickiin päätyneet.

Irlannin sisällä Limerick ei nauti varsinaisesti hyvästä maineesta, vaan tunnetaan enemmänkin tilastohuippuna monen negatiivisen asian suhteen. Ja kyllähän se joiltain osin näkyi päällepäin.

Tuon lähes puolitoista vuotta sitten tapahtuneen ensi visiitin jälkeen en ole käynyt Limerickissä muuta kuin matkustanut joitakin kertoja bussilla läpi. Ihan suoraan sanoen ensimmäisestä käyntikerrasta jäi sellainen olo, ettei minulla ole sinne mitään asiaa.

Limerick on meitä lähinnä oleva isompi kaupunki, sinne on vajaan puolentoista tunnin ajomatka. Jostakin saimme päähämme lähteä käymään siellä päiväseltään ja antaa kaupungille toisen mahdollisuuden.

Limerick on ollut alkuvuodesta jonkin verran tapetilla täällä Irlannissa. Syynä on ollut tammikuussa Lontoossa menehtynyt 90-luvun klassikkobändin The Cranberriesin laulaja Dolores O’Riordan. The Cranberriesin juuret kun tulevat Limerickistä.

Limerickiä halkoo varsin vuolaana virtaava Shannon joki. Keskustan vastarannalle jää maamerkeiksi King John’s Castle ja St. Mary’s Cathedral. Siltoja pitkin jokialuetta pitkin voi tehdä kivan, vaikkakin tuulisen kävelylenkin.

Jokivarsikävelyllä ei voi välttyä näkemästä Thomond Parkia eli rugbystadionia. Kyseisellä stadionilla pelaa Munsterin joukkue. Kaupungin kova rugbyfanitus jäi mieleen ensimmäiseltä visiitiltä, kun istuimme iltaa eräässä pienessä pubissa vetämässä yhteen siihenastisen tutustumisreissumme fiiliksiä. Pubi oli ehkä pieni, mutta se oli täpötäynnä Munsterin kannattajia seuraamassa ottelua.

Vierailimme Milk Marketissa. Olen vähän sellainen markkinafani, varsinkin ulkomailla niitä on mielestäni mukava kierrellä ja katsella. Milk Market oli varsin positiivinen kokemus. Varsinaisena markkina-alueena oli katettu tori, joka on varsin mukava lisä täällä alati muuttuvien säiden maassa.

Tarjolla oli paljon erilaisia ruokakojuja, joista sai sekä valmiita annoksia, että ostaa ruokatarpeita kuten vihanneksia, kananmunia, juustoja, leipiä ja leivonnaisia. Syötävien lisäksi myynnissä oli muun muassa kukkia, käsintehtyjä tuotteita ja LP –levyjä. Katoksen alla raikasi letkeä funky ja meno kaikkinensa oli mukavan leppoisaa. Ostimme intialaishenkiset ruoka-annokset ja nautimme rennosta markkinatunnelmasta ja kielen mukanaan vievästä ruoasta.

Markkinoita on Limerickissä järjestetty vaihtelevin menestyksin jo 1850 –luvun puolivälistä saakka, nykymuotonsa Milk Market sai vuonna 1995. Markkinoita järjestetään joka viikko, perjantaista sunnuntaihin, mutta lauantai on kuitenkin se tapahtuman niin sanottu pääpäivä. Markkinoiden ympärille on kehittynyt muutakin toimintaa, kuten teemamarkkinoita, keikkoja ja muita kulttuuritapahtumia.

Muuten oma päivämme kului markkinoiden lisäksi kaupungilla kävelemiseen, muutamien ostosten tekemiseen sekä erinomaisessa japanilaisessa ravintolassa illallistamiseen, sellaista ihanuutta kun ei meidän nykyisiltä kotikulmilta löydy.

Huomasi millaisia maalaispulliaisia meistä on päässyt tulemaan kuin varkain, sillä miehen toteamus ”onpas omituista nähdä busseja, siis tuollaisia kaupunkiliikenteen busseja” osui kuin nenä päähän.

Olen tyytyväinen, että tulimme käyneeksi toistamiseen Limerickissä, tämän käynnin jäljiltä kaupunki nosti selkeästi päätään arvoasteikossani, vaikkei se ihan pääsekään muiden isompien irlantilaisten kaupunkien kanssa samalle viivalle, joissa olen tähän mennessä käynyt (Galway, Cork, Dublin). Mutta siitä olen varma, ettei vierailu Limerickin Milk Marketissa jäänyt viimeiseksemme.
_____________
Lue myös:
King John’s Castle