Arkikuulumisia

Voi millä vauhdilla nämä viikot hujahtavatkaan! Tuntuu, että aina on maanantai ja sitten heti perään perjantai. Tähän aikaan vuodesta ohjelmaan mahtuu tietysti pientä joulukiireitä lahjoineen, kortteineen, postituksineen ja jouluillallisineen. Noiden touhujen lisäksi täällä kuitenkin eletään ihan perusarkea eli mihinkään superihmeelliseen toimintaan nämä viikot eivät tuolla tahdilla kulu. 

Tosin kuluneilla viikoilla on ollut vähän normaalista poikkeavaakin puuhaa. Saimme Suomivieraita, joka pistää aina hyvällä tavalla pakkaa vähän sekaisin. Vieraiden tulo mahdollisti tällä kertaa myös sen, että pääsimme miehen kanssa kahdestaan syömään ja istumaan sen jälkeen iltaa. Tässä nykyisessä elämäntilanteessa tuo kahdestaan uloslähteminen on harvinaista herkkua.

Ehta merenneitoasento

Samaan syyssyyn vierailun kanssa mahtui myös kuukauden sisään toinen flunssakierre. Sinänsä en voi valittaa, koska lapset ja allekirjoittanut ovat kaiken kaikkiaan päässeet aika vähällä sairasteluista noin ylipäätään. Mutta siitä huolimatta tämä neljän seinän sisällä kökkiminen käy pitkäveteiseksi. Tämän päivän ulkoilu onkin ollut siinä, että laitoin Paddyn rattaisiin ja työntelin niitä tainnutusmielessä taloa ympäri, seuraten samalla olohuoneen ikkunasta varsinaisen potilaan touhuja. 

Siinä taloa kiertäessä tulin todenneeksi, että ruoho se vain kasvaa edelleen. Olen leikannut ruohon edellisen kerran noin kuukausi sitten ja niin hullulta kuin se tuntuukin, niin marras-joulukuussa mittaa tulee vielä lisää. 

Jos tulee ruoholla mittaa, niin tulee mittaa myös jo yhdeksän kuukauden ikään ehtineelle Paddylle. Pojun pinnasängyn sai siirtää tasoa alemmaksi, koska alkoi näyttämään siltä, että reunallenousemista treenataan salaa. Voimaa ja tahtoa Paddyn toimista ei noin muutenkaan puutu, sillä kaveri ryskää kaapinovia ja tuuppaa itsensä ja syöttötuolin yhdellä työnnöllä kauemmas ruokapöydästä. Muuten pikkukaveri etenee kiivaalla ryömistekniikalla, varsinkin jos edessä näkyy jotakin kiinnostavaa, kuten avoin vessan ovi, jonka takana sijaitsee ihastuttava purtilorivistö, jonka voi teilata uuteen asetelmaan yhdellä kaadolla. Noin muuten Paddy harjoittelee konttausasentoa useita kertoja päivässä, mutta mikäli minulta kysytään, niin sen konttaaminen tai ylipäätään vielä nopeamman liikkumisen kanssa ei ole vielä mitään kiirettä. Vaikka aika muuten juokseekin, niin jos edes sen kanssa edettäisiin hissukseen.