31. joulukuuta 2018

Vuosi 2018


Annanscaul, kerry, irlanti, puro, vuoristo, oranssi takki
Uskallan väittää, että kulunut vuosi on mennyt nopeimmin ikinä. Toivon, etteivät tulevat vuodet kulu tällä tahdilla tai täytän 50, ennen kuin ehdin kissaa sanomaan. Kis-... Ihan varmuuden vuoksi jätän viimeisen tavun lausumatta, etten hyppää vahingossa aikakoneeseen.

Kaiken kaikkiaan pian mennyt vuosi on ollut hyvä. Ihan siitäkin huolimatta, että iso osa vuotta on pyörinyt lasten ja kodin ympärillä. Välillä olen päässyt onneksi tuulettumaan omiinkin juttuihin. Olen iloinen, että olen saanut päivitettyä välillä ajatustasolla yskivää blogia ja ylipäätään, että sille on riittänyt lukijoita. Kiitos teille siitä!
ranta, irlanti, vauva rantapeitolla, vihreät housut, raitapipo
Lähirannalla syyskuussa

Mieleenpainuvin asia vuodelta 2018 on ilman muuta perheen neljännen vahvistuksen, Paddyn syntymä maaliskuussa. 

On ollut mielenkiintoista seurata näillä main talven lumisimpana päivänä syntyneen vauvan kasvamista eteenpäin pyrkiväksi jässikäksi ja toisaalta Nappulan kielellistä kehittymistä, joka on tuntunut etenevän sykäyksittäin. Kuitenkin kaikista mukavinta seurattavaa kuluneena vuonna on ollut sisarusten kiintyminen toisiinsa. Aikamoinen parivaljakko Nappula ja Paddy alkavat olemaan. Muutaman kuluneen kuukauden aikana he ovat selkeästi löytäneet yhteisen sävelen; hömeltävät ja leikkivät keskenään - sen verran mitä sitä leikkimiseksi voi kutsua. Molempien, jopa mörkönä heräävän Nappulan - katseet kirkastuvat aamusta kun he näkevät toinen toisensa.

sisarukset, pallotakki, pinkit saappaat, nallepuku
Vaellusreissun evästauolla syyskuussa

Tänäkin vuonna olen edelleen nauttinut ja fiilistellyt näitä Irlannin lounaisrannikon maisemia. Muutamana mieleenpainuvimpana maisemakokemuksena on muutamat vaellukset, joista toisen tein itsekseni ja toisen minivaelluksen lasten kanssa. Vaikka monet lähipaikoista alkavat olemaan jo niin sanotusti tuttua kauraa, nautin siitä huolimatta täysin siemauksin ulkoiluista lähirannoilla ja -maisemissa.

lampaat, kerry, vuoristomaisema, vaellusreitti irlanti
Vaellusreitin valkoiset seuralaiset


kirsikkapuu, vuori, killarney, Mucross garden
Mucross House Garden toukokuussa

Menneenä kesänä sai tälläkin - yleensä sateisella, tuulisella ja ei-niin-lämpimällä - saarella nauttia kunnon kesäkeleistä. En edes muista kuinka monta kertaa kävimme viime kesänä rannalla, ihan sillä mielellä miten rannalla kuuluu käydä. Telmimässä hiekassa ja jopa uimassa. Muuten kyllä käymme rannalla ympäri vuoden, mutta muuten kuin oikeati lämpimillä keleillä se menee enemmän tai vähemmän reippailun puolelle.

Kuluneelle vuodelle mahtui myös muutamia reissuja. Vuoden alussa palasimme joululomalta Suomesta. Muuten vuoden aikana tuli käytyä Saksassa ja kesällä Suomessa sekä viikonloppu ja päiväreissuilla Irlannissa. Lähtökohtaisesti ajattelin, että olisimme ottaneet enemmän Irlantia haltuun, mutta miehen pitkät työpäivät ja oma eloni kahden pienen kanssa sotivat jaksamistasolla reissusuunnitelmia vastaan, joten monesti viikonloppu ilman reissaamista kuulosti kuitenkin ihan hyvältä vaihtoehdolta.


Dublin, tandoori bite
Dublin toukokuussa


Saksa, Mosel, ristikkotalot
Saksan Moselilla juhannuksena

Isoimman miinuksen menneeseen vuoteen on jättänyt väsymys. Kesästä saakka jatkunut huonon tai erittäin huonon nukkumisen kausi on vaatinut veronsa. Tuntuu, että olen loppuvuonna ollut enemmänkin äkäinen ja kaikki asiat unohteleva pieni noita-akka. Olisin vain halunnut levätä ja nukkua, mutta Paddyn yölliset heräilyt ja itkut estivät sen. Nyt viimeinen reilu viikko on ollut helpompaa aikaa. Ihan varovasti uskallan koputtaa puuta, että poika olisi viimein tajunnut kuinka hieno juttu se nukkuminen oikeasti on.

Uuden vuoden lupauksia en tullut tehneeksi, tai ainakaan en sellaisia muista kuluneelle vuodelle tehneeni. Aikoinaan niitä tuli tehtyä enemmänkin, mutta absurdiutensa vuoksi ne jäivät lähes aina toteutumatta. Jännä juttu.
Tralee, vuoret, Irlanti
Tralee elokuussa

Postaukseen keräsin blogissa vuoden aikana julkaistuja otoksia, niitä katsoessa ei voi todeta muuta kuin; Olisin minä tätä vuotta voinut pidempäänkin elää, kiitos kun olit meille hyvä. Tervetuloa kuitenkin vuosi 2019 uusine kujeineen! Ja lupaukset, jääköön ne taas tekemättä, niin ovat helpommin toteutettavissa.
isä ja tytär rannalla, irlanti
Lähirannalla tammikuussa

3 kommenttia:

  1. Mukava vuosi ja mukava blogi! Etäämpää katsottuna tuntuu siltä, että olette tosiaankin tutustuneet Irlantiin, ettekä käpertyneet omiin oloihinne. Juuri eilen toisen lukijan kanssa asiasta olimme tätä mieltä! Tulevana vuonna Paddy antaa varmaan vanhempiensa nukkua enemmän. Sitä toivokaamme!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tilaan yhtälailla noita parempia öitä.
      Se on jännä, että näin ajatellen päivät tuntuvan monilta osin toistavan toisiaan, mutta kun vuotta alkaa summaamaan (ja lunttaa blogista, koska ei muista kaikkea) huomaa sitä lopulta vuoden aikana tehneensä yhtä sun toista.

      Poista
  2. Niin se on: joskus yksi hetki täyttää ihmisen mielen loppuiäksi ja joistakin vuosista ei ole mitään kerrottavaa. Te siellä elätte nyt sellaisia vuosia, jotka taatusti muistaa, vaikka ei olisi tätä Irlannin keikkaakaan.

    VastaaPoista

Kiitos, kiva kun kommentoit!