Minulla ei ole tähän kysymykseen
vastausta. Ja siihen tuskin löytyykän oikeaa tai väärää
vastausta. Oma mielipiteeni on kuitenkin se, että lapsen on jossakin
vaiheessa hyvä aloittaa harrastamaan jotakin mistä hän on innostunut ja
kiinnostunut. Jotakin mitä on kiva tehdä ja johonkin, johon riittää motivaatiota. Monilla se harrastusvaihe voi alkaa kouluiässä, toisilla aiemmin.
Itsehän vein omat lapseni
harrastuksiin, kun he olivat sen kaksi – kolme kuukautta vanhoja.
Toisinsanoen niin aikaisin kun jonkun harrastuksen sai suunnilleen
aloittaa. Tällä ei tietenkään ollut mitään tekoa sen kanssa,
että lapsi tai tässä tapauksessa vauva haluaisi tai tarvitsisi
harrastaa jotakin. Siinä oli enemmän kiinni siitä, että halusin
itselleni jotakin tekemistä, tutustua muihin samassa tilanteessa oleviin ihmisiin ja saada
joillekin päiville jotakin aikataulua ja rytmiä. Niinpä sitä
tuli kierreltyä muskarit, äiti-lapsi -jumpat, perhekerhot,
pilatekset, uintiryhmät ja bailatinot vauvojen ja vähän vanhempienkin temmeltäjien kanssa. Ja kyllä,
saatiin tekemistä ja kavereita.
Nämä mainitsemani kerhot ja
aktiviteetit olivat paikkoja, jossa kävin/käyn lasten kanssa, enkä
miellä niitä samalla tavalla harrastamiseksi, kuin sellaista, jossa
lapsi kävisi enemmänkin omasta mielenkiinnostaan ja halustaan ja kenties ilman
vanhempaa.
Käytin Nappulan viime kesänä
nelivuotistarkastuksessa Suomessa ja siellä kyseltiin onko lapsella
harrastuksia. En tiedä oliko kysymyksessä sellaista pitäisi olla- äänensävyä vai kuvittelinko ainoastaan sen. Joka tapauksessa tuon kesäisen käynnin jälkeen aloin ensimmäisen kerran miettimään asiaa.
Pitäisikö lapsen harrastaa jotakin ja onko sen aloittamiselle jokin
ikä? Vähän niinkuin parasta ennen -aika?
Milloin ja minkä ikäisenä jotakin harrastusta tulisi aloittaa riippuu ennen kaikkea lapsesta. Tarvitseeko hänen saada jotakin lisäpuuhaa? Kentien paikkaa jossa purkaa energiaa tai saada ikäistään seuraa?
Meidän tapauksessamme terveystarkastusta edeltäneenä syksynä Nappulan aloitellessa eskaria, tuntui siinä olevan enemmän kuin riittävästi aktiviteettia hänelle. Ihan siitäkin huolimatta, että kyseessä on vain neljä tuntia päivässä ja muu aika päivästä pööpöillään tämän emännän johdolla.
Olen itse ollut aina sellainen
harrastushirmu. Olen aina harrastanut jotakin. Lukuisat harrastukset
ovat kulkeneet mukanani kymmeniä vuosia. Ja osa on ollut enemmänkin
lyhyemmän ajan kokeiluita. Lyhyemmän ajan kokeiluun aikuisiällä
voi listata ainakin akvarellivärimaalauksen, rugbyn ja afrotanssin. Lasten
synnyttyä omat harrastukset ovat jääneet vähän vähemmälle. Ne
eivät ole päättyneet, mutta koska aikaa on ollut käytettävissä
vähemmän, ovat jäljelle jääneet muutamat helmet. Liikunnan
harrastamisesta jollakin muotoa olen pitänyt kuitenkin tiukasti
kiinni.
Siitäkin huolimatta, että olen itse
harrastanut yhtä sun toista, en koe suurta viehtymystä lähteä
harrastuskuskiksi, mitä se ainakin pienten lasten kohdalla olisi tai viettää iltoja ja viikonloppuja kentän reunalla tai
vastaavassa paikassa. Ja leipoa niitä kuuluisia mokkapaloja
myyjäisiin. Osaan kyllä arvata, että sekin aika on vielä edessä.
Mutta miten on, pitääkö sinun mielestäsi lapsen
harrastaa jotakin? Mikä on sopiva ikä harrastuksen aloittamiseen?
*Tähän postaukseen on tulossa
lähiaikoina jatko-osa*
Tuo on erittäin mielenkiintoinen kysymys, johon löytyy taatusti monia mielipiteitä. Arvelisin että yhtä vastausta ei ole.
VastaaPoistaJotkut lapset harrastavat todella paljon ja toisilla lapsilla ei ole harrastuksia kodin, koulun ja kaveripiirin ulkopuolella. Molemmissa porukoissa on sekä tyytyväisiä, että tyytymättömiä. Uimahallin saunassa kaksi kilpauimarityttöä kertoi valmennuksen ohella harrastavansa lähes joka päivä myös jotakin muuta. Vaikuttivat onnellisilta, vaikka kuulija hikoili jo muustakin syystä kuin saunasta.
Jotkut harrastukset pitää ainakin jonkun mielestä aloittaa hyvin nuorena. Tiedän myös erittäin menestyneen taiteilijan, joka aloitti pianonsa kanssa keskustelun vasta murrosiässä.
Toisaalta pitää tunnistaa se, että lapsi harrastaa vanhempien vuoksi. Toisaalta vanhemman pitää olla sensitiivinen ja tukea silloinkin, kun lapsi haluaa pontevasti jo lopettaa.
Mutta mutta ...ihmisellä on vain yksi kallisarvoinen lapsuus ja jokainen lapsi ja perhe on erilainen.
Olen samaa mieltä siitä, että harrastaminen ja sen määtä on hyvin yksilöllistä. Yhdelle yksi juttu riittää, toisella niitä on moninverroin.
PoistaOn valitettavaa, että moni harrastus pitäisi aloittaa kovin nuorena ja se muuttuu varhain turhan vakavaksi, jolloin muulle harrastamiselle/tekemiselle ei enää tahhdo löytyä aikaa.
Se on valitettavan totta, että moni harrastus on hyvin kilpailuhenkistä - ja kallista - jo silloin, kun harrastava lapsi on pieni.
VastaaPoista