Suomessa

Ensimmäinen päivä takana Suomessa. Täällä on hämärää ja harmaata. On outoa katsoa ikkunasta ulos kun näkee viereiset kerrostalot ja katua pitkin ohikiitävät autot. Missä ovat vuoret ja pelto ja tuttu kadunpätkä?

Eilinen aamupäivä meni asunnon loppusiivouksen viimeistelyssä. Viimeisten tavaroiden sullomisessa laukkuihin, roskien viemisessä ja ei jehna – jääkaappinkin viimeiset rippeet tuli tyhjentää ja kaappi siivota. Kahdet lähinaapurit kävivät aamupäivällä hyvästelemässä. Hieman puolen päivän jälkeen, juuri ennen lähtöämme kaveriperhe tuli vielä hyvästelemään. Suljimme oven – viimeisen kerran ja lähdimme. Sulkiessani auton oven ja heiluttaessani ikkunasta kaveriperheelle alkoivat kyyneleet valumaan vuolaina ja ääni värisemään toden teolla. Äiti, etkö sä halua muuttaa? Kysyi tytär katsoessani punaisia silmiäni ja märkiä poskiani.

Mieli tasautui ajomatkan aikana läheiselle pikkukentälle, josta lensimme Dubliniin. En tosin silti vielä tajunnut ihan täysin mitä oli tapahtumassa. Lähikentälle ilmestyi vielä yksi kaveri hyvästelemään. Nikotteluksihan se meni.

Puolen yön tietämillä saavuimme Helsinkiin. Nappula ihmetteli kentän vessan pideetä ja kysyi Kuka tuossa pikkusuihkussa käy kylvyssä?

Ajoimme taksilla läpi öisen ja hiljaisen Helsingin. Halki minulle täysin vieraiden seutujen ja katujen. Oli todella outoa ajatella, että olisimme asettumassa tänne. Ensimmäisen yön vietimme hotellissa.

Hotellin aamupalalla ihmettelin vegaanista juustoa – tällaista olisi turha odottaa irlantilaisessa hotellissa. Ja totesin, ettei tämä pimeys nyt niin paha olekaan, kun kello kahdeksalta on vain hämärää hämärää. Kunnes tajusin, että rannekelloni oli vielä Irlannin ajassa ja kello oli oikeasti kymmenen. Se siitä.

Käyskentelimme tuulisilla kaduilla ja kulutimme aikaa. Tuntui viileältä, vaikka ei oltu lähelläkään miinusasteita ja tuulen kanssahan tässä on viime vuodet tehty läheistä tuttavuutta. Kauppahallin Fafa'sin pitaleipä falafelpyöryköillä paransi tunnelmaa.

Ostin pienestä kivijalkakaupasta banaaneita ja karjalanpiirakoita välipalaksi. Se alkoi tietysti normisäädöllä. Tervehdin kassaneitiä englanniksi ja unohdin punnita hedelmät.

Myöhemmin iltapäivällä saimme avaimet väliaikaiseen valmiiksi kalustettuun asuntoon. Raahasimme laukkuröykkiötä hotellilta lainakotiin. Täällä on viihtyisää ja lämmintä.

Viikonlopun haluan levätä ja tasoitella tätä mieltä painavaa kisaväsymystä.

P.S. Kuvat eivät ole kovin mieltäylentäviä. Tänään ei pystynyt parempaan.

P.P.S. Muutamia Irlantijuttuja tulossa lähiaikoina.