Todennäköisyyksiä vauvaperheessä

Toiveikkaana (ja tyhmänä) sitä kuvittelee, että jotkut asiat muuttuisivat, mutta vauvaperheessä ne vain tuntuvat toistavan samaa kaavaa. Kerta toisensa perään. 

Tässä muutamia esimerkkejä meidän arjen todennäköisyyksistä tuon puolivuotiaan Paddyn kanssa.

Paddy on edelleenkin aika kova poika pulauttelemaan. Ja niitä pulautuksiahan tulee, aina ja kaikkialle. Mutta varsinkin, jos alla on juuri pesty leikkipeitto tai juuri pesusta tullut matto. Tämä sama tapahtuu toki myös vaatteille; omiensa lisäksi myös kaikkien muiden perheenjäsenten vaatteille. Sen vuoksi olenkin todennut, että kotona on parempi hengata puolilikaisissa kuteissa, koska ne sottaantuvat kuitenkin. Ja mitä noihin vauvan vaatteisiin tulee, niin olen tehnyt havainnon, että puklut ja muut sotkut tarttuvat aina parhaiten niihin vähän parempiin vaatteisiin, eivät niinkään helposti niihin ties kuinka monet lapset kiertäneisiin, sopivasti nyhjättyihin ja ziljoonia kertoja pestyihin kotivaatteisiin.

Jos mutsi on liian hidas vaihtamaan vaippaa, on kiva heittää kaaressa kepillinen. Etenkin jos alastuloalustana on juuri pesty kylpyhuoneen matto.

Paddy ei ole missään vaiheessa arvostanut liiemmin nukkumista (epäilen vieläkin onko hän oikeasti meidän lapsemme. Ainakin oletetut vanhemmat rakastavat nukkumista). Ainakin silloin kun hänen toivoisi ja soisi nukkuvan, on pojilla usein mielessä muut puuhat. Ja vaikka hän jostakin kumman syystä olisi sikeässä unessa, herää hän viimeistään silloin kuin äiti kuvittelee saavansa pienen hetken omaa aikaa ja saa kahvin eteensä.

Paddy on tissimiehiä. Maito on edelleen parasta mitä hän tietää. Muut eväät uppoavat kovin satunnaisesti tai ainakin niitä menee vielä alas kovin pieniä määriä. Kovimmat päänkääntelyt ja ruoan pörisyttämiset tulevat yleensä silloin kun olet käyttänyt hyvän tovin ruoanlaittoon; tehnyt ja muussannut puuron tai kuorinut, keittänyt ja vetänyt blenderissä omatekoiset eväät alusta saakka. Sormiruokailukaan ei ole vielä ottanut tuulta alleen. Parhaiten maittaa kaupasta saatava vauvoille soveltuva valmispuuro. Asuuko meillä eines-Pete?

Kun kyseessä on matkanteko jollakin kulkuneuvolla, kuten junalla tai lentokoneella tai pidempi automatka, tapahtuu aina joku kakkaepisodi. Ja ne eivät koskaan ole mitään pieniä pintaraapaisuja vaan kaikkialle levittäytyvä niskapaska.

Olen käynyt keväästä saakka kuukausittain Paddyn kanssa fysioterapiassa, jossa on pyritty laittamaan pojan liikkuvuutta paremmalle tolalle. Edellisellä käynnillä olin juuri kertonut fysioterapeutille tehneemme ahkerasti hänen neuvomaansa jumppaa, mutta siitä huolimatta poika ei vielä pääse ympäri toiselta kyljeltään. Heti tämän sanottuani Paddy kääntyi siltä väärältä kyljeltään ympäri. Tiedä sitten oliko se ensimmäinen ja viimeinen kerta.