Mihin marraskuu katosi?

En tajua mihin marraskuu katosi, tuo kuukausi joka on yleensä pitkä kuin nälkävuosi. Vein tietämättäni marraskuun viimeisenä päivänä Nappulaa tanssitunnille. Käytin tunnin klapin hyväkseni ja menin sillä välin keskustaan hoitamaan askareita. Jostakin korttelin takaa kuului musiikkia ja metakkaa. Menin katsomaan mitä siellä tapahtuu. No mitäpä muutakaan kuin jouluparaati. Ihmettelin itsekseni, että jopas järjestävät paraatin aikaisin, kunnes katsoin puhelimesta, että elettiin marraskuun viimeistä päivää. Säikähdin.

Marraskuu oli käytännössä valunut sormien välistä. Olin suhannut viimeiset viikot – lapsivapaana aikana istunut koneen ääressä tehden opiskeluun liittyviä projektitöitä ja ne muut ajat puuhannut lasten kanssa sitä sun tätä, mieskun oli enemmän reissussa kuin paikan päällä edeltävät kolme viikkoa.

Tajuttuani ajan kulun kävelin ensimmäiseen kauppaan ja nappasin hyllyltä mukaani kolmanneksi viimeisen joulukalenterin lapsille.

Tarkemmin ottaen olisi se ajan kuluminen varmaan pitänyt tajuta. Nappula on laulanut jo monta viikkoa joululauluja, joita he ovat harjoitelleet jouluesitystään varten. Tutut äidit ovat pölisseet kuukausi tolkulla ajan varaamisesta joulupukin tapaamiseen ja iltahämärissä kotiin kävellessä olen huomannut, että moneen kotiin on jo laitettu joulukuusi säihkyvine valoineen. Mielessäni olin tainnut laittaa tämän kaiken irlantilaisten joulurakkauden ja koristelupaljouden piikkiin.

Tänään olen tuijottanut seinäkalenteria ja miettinyt kauhuissani mitä tästä joulukuusta oikein tulee ja kuinka nopeasti se kuluu? Joulukuussa pitäisi muun muassa vaatimattomasti laittaa tämä talo pakettiin. Ja voin kertoa, että kukaan ei tänne tullessaan ikinä uskoisi, että täällä ollaan tekemässä isoja liikkeitä – siitä ei ole ulkoisesti vielä mitään viitteitä. Päinvastoin. Joulukuun jokaiselle viikonlopulle on kalenterimerkintöjä illallisille ja muille kissanristiäisille ja takaraivossa nakuttaa vielä muutamat buukkaamattomat kekkerit. On eriporukoiden pikkujouluttelua ja sitten niitä viimeisiä illallisia, joita yksi jos toinenkin porukka tai pariskunta haluaa kanssani/-mme viettää. Sekä sen lisäksi sen tosiasian hyväksymistä, että kaikkea jota haluaisi vielä tehdä ja nähdä, ei vain yksinkertaisesti aika riitä.

Opiskelujen loppusilauksen lisäksi tulen tässä kuussa suhaamaan ja säätämään paikasta toiseen, tuskailemaan tavarapaljouden kanssa, kuluttamaan lukuisia tunteja ravintoloissa ja pubeissa. Ja varmaan syömään itseni muodottomaksi. Sekä toivottamaan liian monet jäähyväiset. Kulkisipa aika edes piirun verran hitaammin, sillä en halua laulaa koko joulukuuta Suurlähettiläitä.

Joulupäivän pulahdus

Yksi irlantilaisen joulupäivän tapahtumaperinne on uiminen tonttulakki päässä. Tässä tapauksessa uiminen tarkoittaa pulahdusta vilakkaan Atlanttiin. Kuulin joitakin viikkoja sitten tällaisesta perinteestä paikalliselta kaveriltani. Kerron tästä miehelleni, joka siihen sitten toteamaan Aika hauska juttu! Tosin jos tuollaista menee katsomaan, niin pitäisihän siihen osallistuikin. Heh, harmi, ettei ole tonttulakkia. Mies luuli päässeensä kuin koira veräjästä, vaan pääsipä unohtamaan, että joulun alla tontun kuuntelevat kaikenlaista. Ja kuinka ollakaan yhdestä miehen joulupaketista löytyi tonttulakki. Niinpä perääntymisvaraa uimapuuhiin ei enää tunnettu.

Olimme oikein hyvissä ajoin liikenteessä, sillä Fenitin rannalle johtaa yksi mutkainen ja toinen vielä mutkaisempi ja kapeampi tie, joten liikenneruuhkiin sopi varautua. Kyseinen joulu-uinti on yksi Irlannin vanhimpia, tänä vuonna järjestyksessään kuudenkymmenenkuudes. Kyseessä oli samalla hyväntekeväisyystapahtuma, jolla kerättiin rahaa meripelastustyötä tekevälle yhdistykselle.

Puolta tuntia ennen lähtölaukausta rannalle alkoi kerääntymään enemmän ja enemmän porukkaa. Osa kylpytakeissa, osa tavallisissa ulkovaatteissaan, tonttulakki iloisesti päässä keikkuen. Uimareita pyydettiin pukemaan uima-asu vaatteiden alle valmiiksi, pukuhuoneita, saati saunoja ei tässä tapahtumassa tunnettu. 

Iloiset joulurallatukset raikasivat kaiuttimista ja tunnelma oli hilpeä. Sää oli niin uimareiden kuin kannustajienkin puolella. Auton mittarin näytti +13, mutta Atlantin tuuli teki sään viileämmäksi. 

Hetki ennen lähtölaukausta joulupukin ja -muorin asuun pukeutunut kaksikko seisoi korokkeella ja tsemppasivat monisatapäisen uimarijoukon veteen. Vedessä tuli käydä kolmesti, merkityllä rajalla saakka.

Raitaiseen tonttupipoon pukeutunut tuttu uimari kertoi ensimmäisen kaulaa myötä olevan dippauksen olevan se pahin. Ja järkytyksenä tuli se, että sinne piti mennä vielä uudestaankin. Kolmas kerta oli se helpoin.

Atlantin raikkaana on hyvä jatkaa letkeää joulunviettoa.

Ulkosuomalaisen simppeli joulu

Päätimme viettää tämän joulun Irlannissa. Tämä on samalla myös ensimmäinen joulu, jonka vietämme omalla porukalla. Meillä on ollut perinteenä viettää vuorovuosin aatto toisen vanhempien luona ja joulupäivänä olemme siirtyneet toisen vanhempien luokse. Toisinsanoen meillä ei juurikaan ole olemassa omia jouluperinteitä, koska olemme aina olleet jouluna muiden nurkissa. Tulossa on siis monellakin tapaa erilainen joulu. 

Kysyin muutamia viikkoja sitten mieheltäni mitä hän haluaisi jouluna syödä tai mitä hän joululta ylipäätään haluaa. Vastaus kuului stressitön ja sopivan simppeli. Että siitä sitä sitten joulua rakentamaan. Sinänsä homma on suhteellisen helppo, koska emme kumpikaan ole suuria jouluihmisiä ja lapsetkin ovat vielä niin pieniä, etteivät ymmärrä joulunpäälle tai eivät ainakaan osaa odottaa tai olettaa mitään. Miehen toivelistaa jatkoin vielä omillani; kunnon rasvaiseen maitoon keitettyä riisipuuroa kaneli-sokeri-kuorrutuksella ja illalla takkatuli kera hyvän punaviinin ja suklaarasian.

Joulusiivousta en edes viitsi miettiä. Pykälää parempi viikkosiivous saa riittää. Tässä taloudessa on sellainen vika, että kaikki näyttää viisitoista minuuttia siivoamisen jälkeen siltä, kun imuri tai rätti eivät olisi ikinä vierailleetkaan tässä talossa.

Kotia olemme koristelleet joulua varten hyvin maltillisesti, varsinkin täkäläiseen tapaan verrattuna. Lunta täällä ei tarvitse odottaa, mutta askartelimme aiemmin lumihiutaleita ikkunaan -tai no tarkemminottaen minä leikkasin niitä ja Nappula leikkasi paperista pelkkää silppua ja kävi myös kokeilemassa saksia pikkuveljensä jalassaolevaan sukkaan. Kuusen virkaa meillä toimittaa pieni pihalla majaillut ruukkutuija. Ruukun kääräisin paperipussiin, ympärille punainen silkkinauha ja puuta kiertämään pienet pallovalot. Luodaan sitten tunnelmaa kynttilöin ja kukkasin.

Syöminkien ja muiden perinteiden lisäksi oli myös päätettävä minä päivänä me vietämme joulua. Eli mikä on se niinsanottu pääpäivä? 24. vai 25.? Irlannissa joulua vietetään joulupäivänä ja monelle aatto on vielä tavallinen arkipäivä. Mies on vapaalla jo aattona, joten päätimme valita sen pääpäiväksi.

Suunnitelmissa on pitäytyä yhdessä perinteessämme ja katsoa Yle Areenan kautta Joulurauhanjulistus. Toki sillä erotuksella, että tänä vuonna emme ole paikanpäällä. Julistuksen jälkeen on vuorossa riisipuuro ja Dublinin Ikeasta rahdatut glögit. 

Joulupöydän tarjoilut tulevat olemaan huomattavasti kapeammat, kun mihin on tottunut. Meitä ei kuitenkaan ole kuin se kaksi ja puoli syöjää. Laatikoita ei tänä vuonna nähdä meidän pöydässä, mitä nyt Paddylle ajattelin tehdä pienen porkkanalaatikon. Irlantilaiseen joulupöytään on kuulunut perinteisesti hanhi. Tätä nykyä se on - kaiketi Amerikan kiitospäivän vuoksi - kalkkuna paahdettujen kasvisten kera. Meidän ajatuksena on täyttää vatsaa ainakin kaloilla ja merenelävillä, paahdetuilla kasviksilla ja viikunasalaatilla. Jälkiruokapuolen hoidamme irlantilaisella tyylillä; hedelmävanukasta, joka on mielestäni enemmänkin hedelmäkakkua, kera Baileyskerman. Luvassa saletit makeaöverit!

Lahjat jaamme aattoiltana. Sen jälkeen saa vielä herkutella viinillä, juustoilla ja aiemmin viikolla leivotuilla piparkakuilla.

Ajatuksena on ennen kaikkea viettää rentoa aikaa perheen kesken. Leikkiä ja ottaa iisisti. 

Mikäli kelit ja galaxit ovat kohdallaan, niin joulupäivänä ja/tai tapaninpäivänä olemme aikeissa ottaa osaa irlantilaisiin jouluajantapahtumiin. Mikäli olen yhtä kokemusta rikkaampi, tulette varmasti kuulemaan niistä lisää tuonnempana.

Rentouttavaa ja mukavaa jouluaikaa sinulla, missä sitä sitten vietätkään!

Luukku 15: Joulunalusaika Irlannissa

Tämä postaus on osa ulkosuomalaisten bloggaajien joulukalenteria. Postauksen lopusta löytyy lista kaikista osallistuvista blogeista. Käy kurkkaamassa!

Pian lokakuun lopun halloweenin jälkeen alkoi joulun elementtejä ilmestymään irlantilaiseen katukuvaan. Ensin asialla ovat tietysti kaupat. Koristeita, jouluyöpaitoja, lahjaideoita ja rekki tolkulla joulupaitoja. Vanhempi-lapsi -kerhossa on keskusteltu jo viikko tolkulla mistä saa parhaat joulupaidat ja oletko jo ostanut sen? Monessa työ- ja hoitopaikassa vietetään joulukuussa erikseen Christmas jumper dayta, jolloin nämä omasta mielestäni mauttomat joulupaidat puetaan päälle. 

Joulu rysähtää virallisesti päälle marras-joulukuun taitteessa esitettävän maan vuosittain katsotuimman TV-ohjelman myötä. Perjantai-illan suositun The Late Late talk show'n juontaja esittelee kyseisessä joulujaksossa vuoden suosituimpia leluja yhdessä lasten kanssa. Kyseistä Toy Show -jaksoa on näytetty jo vuodesta 1975 lähtien.

Jollei joulufiilis lähde vielä paidoilla ja TV-showlla nosteeseen, niin valot tuovat siihen lisäpontta. Meidän pikkukaupungissa jouluvalot sytytettiin marraskuun lopulla, sytyttämistä seurasi myös jouluparaati. Virallinen jouluvalojen sytyttämispäivä on Irlannissa 8.12. Se tarkoittaa sitä, että viimeistään silloin eritahtiin vilkkuvat ja välkkyvät valot on aseteltu naapuruston iloksi. Monen talon pihalla tönöttävät myös muoviset joulupukit rekineen ja lumiukot - valoin varustettuina tottakai. Monen ovea koristaa joulukuussa kaunis ovikranssi ja punaisia rusetteja ei voi välttyä näkemästä. Valoista ja joulukoristelusta tässä maassa tykätään isolla T:llä ja näin pohjoismaisin silmin, siinä noudatetaan lähes poikkeuksetta ohjenuoraa more is more.

Valojen lisäksi kuusi asetellaan kotiin jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Iltakävelyllä ei voi välttyä näkemästä naapuritalojen kuusia. Tai no, tarkemmin ottaen sitä kuusta ei juuri näy, vaan koristeilla ja värivaloilla verhoillun kartion, koska more is more. Samaan pätee myös se, että mitä suurempi talo, sitä enemmän kuusia. Kaverini kertoi minulle vanhemmistaan, joiden kotona on kolme joulukuusta. Ja ulkona arvatenkin vielä toinen mokoma päälle.

Suomessa lapsia muistutellaan joulun alla ikkunan takaa kurkkivista tontuista. Tontut ne ovat tälläkin saarella pikkuvakoojan roolissa. Tosin näkyvämmin. Täällä tonttu asetetaan hyllylle seuraamaan pikkuväen käyttäytymistä. Tontut ovat täällä muutenkin hieman erinäköisiä; pitkulakorvaisia pikku haltijoita, joiden pääväri on punaisen sijasta vihreä - tai punavärisokeita hämätäkseen puna-vihreitä.

Irlannissa joulua vietetään joulupäivänä. 24. päivä on tavallinen työpäivä. Pukki tekee täällä yötöitä ja lahjat ilmestyvät koteihin joulupäivän aamuna. Monelle paikalliselle onkin ollut suuri kummastus, kun olen kertonut, että Suomessa joulupukki vierailee kodeissa ja tuo lahjat. Täällä pukkia mennään joulunalusviikoilla tapaamaan. Monet tahot museoista lasten sisäleikkipuistoihin järjestävät niin sanottuja Santa Experiencejä, jossa pääsee tapaamaan joulupukkia. Nämä tuntuvat olevan tavattoman suosittuja, sillä joulupukin tapaaminen tulee varata hyvissä ajoin etukäteen ja lystistä saa maksaa useampia kymppejä per kävijä.

Joulua ja koristeluita rakastavalla saarella meitä pidetään varmaan todellisina kummajaisina. Meiltä löytyy vain yksiväriset jouluvalot ja koristeellinen kuusi loistaa poissaolollaan. Lapsilta eikä vanhemmilta löydy joulupaitoja emmekä ole tehneet varausta joulupukin tapaamiseen. Toy Show tuli sentään katsottua ja ennen joulua on vielä mentävä jouluparaatiin sekä iltakävelylle keskustaan katsastamaan kaupungin jouluvalot.


#ulkosuomalaistenjoulukalenteri2018

Luukku 1: Anniinankulma / Italia

Luukku 2: H niin kuin Hausfrau / Saksa

Luukku 3: Viinilaaksonviemää / USA

Luukku 4: Maurelita /Ranska

Luukku 5: Hollanninhippiäinen / Hollanti

Luukku 6: Suomalainen im Allgäu /Saksa

Luukku 7: Alla kaalipuun / Uusi-Seelanti

Luukku 8: Kappelikukkulan kuulumisia / USA

Luukku 9: Viisikymppiä lasissa / Luxemburg

Luukku 10: Viherjuuria / Saksa

Luukku 11: Hollanninsuomalainen/ Hollanti

Luukku 12: Tahdon Asiat / USA

Luukku 13: Matkani tuntemattomaan /Ruotsi

Luukku 14: Melkein tropiikissa / Espanja

Luukku 15: Vihreän saaren emäntä / Irlanti

Luukku 16: Oh,wie nordisch! / Saksa sekä Nordic Days/ Saksa

Luukku 17: The Unknown And Beyond / USA

Luukku 18: One with Alpenglow / Saksa ja Unkari

Luukku 19: Ruovesiblogi / Itävalta ja Unkari

Luukku 20: Wonderworld of Noora / Viro

Luukku 21: Heidin Italia / Italia

Luukku 22: À laHelvetia / Sveitsi

Luukku 23: Oneglass of milk, please / USA

Luukku 24: Life in English sekä Konalla / Hawaii,USA

Joulukalenteri

Vuoden viimeistä kuukautta viedään. Voi vain kysyä mihin se tämäkin vuosi on melkein jo hujahtanut? Ajan kulumisesta huolimatta päivän polttavin kysymys kuitenkin lienee; oletko jo avannut joulukalenterin? Tuliko suklainen yllätys, kuva vai jotakin muuta? 

Ja nyt, ei syytä huoleen jos tajusit tätä lukiessa saman kuin minä: eihän minulla ole joulukalenteria!

Kalenterin puutteesta huolimatta sinulla on mahdollisuus avata joka päivä yksi aineettoman joulukalenterin kiehtova luukku.

Joukko ulkosuomalaisia bloggaajia päätti nimittäin toteuttaa Saksassa asuvan Jennin ideasta virinneen ajatuksen omasta joulukalenterista. Tarjolla tulee olemaan kaksikymmentäneljä jouluista kirjoitusta eri puolelta maailmaa. Blogipostaukset vievät sinut saksalaisille joulutoreille, tutustumaan joulunviettoon Espanjassa ja pääset lukemaan joulukuulumisia Yhdysvalloista, noin muutamia mainitakseni. Tarinoita on yhtä monta kuin on kirjoittajiakin! 

Tule mukaan availemaan ulkosuomalaisten luukkuja ja seuraamaan kuinka joulunalusaikaa ja joulua vietetään maailmalla ja millaisia suomalaisia tapoja suomalaiset ovat vieneet uuteen asuinmaahansa.

Ensimmäinen luukku avattiin Italian Milanossa. Jokaisen joulukalenteriblogin lopusta löydät linkin seuraavan päivän luukkuun.

Luukku 1 Italia

Hyvää joulunodotusta!